Ensimmäinen etappimme Vättern-järvessä voi alkaa. Emme ole koskaan ennen purjehtineet järvessä ja Vättern tarjosi siitä hyvää makua. Edellinen päivä oli ollut todella tuulinen ja nytkin tuulta oli luvattu riittävästi. Pääsimme etenemään lyhyen etappimme luovien Motalasta etelään sijaitsevaan Vadstenaan muutamalla halssinvaihdolla. Olipa mukavaa purjehtia pitkästä aikaa kanaalissa puksuttelun jälkeen.
Vadstenassa erityistä on se, että vierasvenesataman parhaat paikat ovat 1500-luvulla rakennetun Vadstenan linnan vallihaudassa. Sinne me pääsimme ylhäisessä yksinäisyydessämme valitsemaan poijua. Pitkästä aikaa olimme satamassa, jonne piti maksaa satamamaksu. Sataman työntekijä oli äärettömän puhelias ja mukava, ja hän tuli meitä vastaan sillivoileivät tarjottimella. Läheisen ravintolan tervehdys joka lämmitti jo valmiiksi purjehtimisesta iloista mieltä. Satamamaksu oli sähkön kanssa 175 kr, ei siis paha. Suihkut ja vessat sijaitsivat pienessä parakissa, mutta olivat siistit, ja suihkuissa oli normaalit hanat sekä lämmönsäätö. Ah mitä autuutta! Satamaisäntä antoi vinkkejä ajanvietosta Vadstenassa ja kertoi paikan olevan kuuluista (linnan lisäksi) edelleen toiminnassa olevasta brigittalaisluostarista sekä vanhasta luostarikirkosta. Luostarissa oli vielä avoimet ovet, muttemme ihan ehtineet katsomaan paikkoja, suuressa kirkossa kyllä kävimme.
Lauantai oli muutenkin ehtinyt jo sen verran pitkälle, että putiikit sekä leipomot olivat ehtineet jo sulkea ovensa klo 16 tai 17 ja linnankin aukioloaika oli päättynyt klo 16. Avoinna oli vielä jäätelöpaikka, josta ostimme parit pallot ja kahvit. Ruotsissa osataan kyllä tehdä hyvää jäätelöä, kuten jo Söderköpingissä todettiin. Jäätelöä ei myydä Suomen tapaan pienistä vaunuista vaan kahvilantapaisista myymälöistä, valikoima on valtavan laaja ja pallojen koko huimaa päätä. Kaikki tämä vielä kohtuu edulliseen hintaan melkein paikassa kuin paikassa. Alkuillan hiljaisuuden jälkeen oli hämmentävää, kun illalla ravintolaan, Rådhusets Källare taisi paikan nimi olla, olivat terassit pullollaan ruokailevia ihmisiä. Illan päätteeksi lähdimme vielä kävelylle sisääntuloaukon aallonmurtajalle ja Erno heitteli virvelillä ahvenen, joka päästettiin vapauteen.
Linnaan menimme tutustumaan seuraavana aamupäivänä. Sitä ennen kävimme ostamassa pullaa ensimmäisenä auenneesta, Rådhusetin leipomosta, ja päädyimme juomaan paikan päällä myös kahvit. Kahvia ei tarjoiltu suoraan kupeista vaan saimme posliinikannullisen mukaamme pöytään ja siitä riittikin sitten muutamaan kupilliseen. Vadsena slottet'in sisäänpääsy oli 70 kr/aikuinen, linnassa oli myös juuri alkamassa opastettu kierros, muttemee kokeneet sitä tarpeelliseksi: Lysti olisi maksanut ekstraa, ja olisimme saaneet paljon historiatietoutta ruotsiksi, eli osa puheesta olisi varmasti jäänyt ymmärtämättä. Linnassa oli hyvät historiatekstit, joista menneisyys tuntui valottuvan riittävästi.
16.6. Vadstena - Karlsborg
Säätiedotus lupasi 6-9m/s tuulta lounaasta, 85% todennäköisyydellä yli 10m/s puuskia, joten päätimme ottaa isoon yhden reivin. Seurasimme ennen lähtöä purjehduskisaa, jossa yksi vene broachasi spinnun kanssa ja taivaalla liikkui äkäisen näköisiä tummia pilviä, joten odotettavissa oli jokseenkin kovaa keliä. Vedinmme molemmat täyden purjehduskerraston päälle ja Pilkku sai jäädä sisälle turvaan. Avasimme alussa genoan kokonaan, mutta niemenkärjen kierrettyämme otimme myös siihen yhden reivin ja hetkenpäästä toisenkin. Edellispäivänä kuulemma meripelastuskin oli päässyt järvellä hommiin ja Erno oli lukenut muutamastakin paikasta, että Vätternin keliä ei kannata aliarvioida. Pitkä ja syvä järvi nostattaa juuri lounaistuulella korkean ja terävän aallokon ja se tuli todettua myös nyt. Reivatulla isolla ja genoan kaistaleella vauhti liikkui 6-8 solmun tienoilla ja vettä lensi reilusti. Ukkospilvet saivat tuulen myös hyvin puuskaiseksi ja tuulensuuntakin vaihteli lännen ja etelän välillä. Ensimmäinen puolitoista tuntia oli siis aikamoista pinnassa roikkumista ja jännittämistä minkälaiseksi keli yltyy. Tämän lisäksi järvi oli täynnä verkonmerkkejä sikinsokin ja jossainvaiheessa oli vain pakko todeta, että me mennään nyt tästä, tulkoot verkot sitten perässä jos tulee. Yhtään verkkoa emme kuitenkaan mukaan onneksi saaneet. Pieni lisämauste hommaan tuli vielä kun Pilkku merisairaana oksensi kaksi kertaa sisällä matolle. Kaiken tämän jälkeen keli kuitenkin parani ja meno hieman rauhoittui hetkeksi, kunnes aivan Karlsborgin nurkalla saapui uusi musta pilvi tuoden mukanaan kovan tuulen ja sateen. Emme olleet tajunneet, että ennen karlsborgin vierasvenesatamaa olisi vielä yksi silta, joka avautuu tasa- ja puolituntisin. Olisimme melkein sen puoli tuntia joutuneet odottamaankin mutta tässä kohtaa kävi tuuri ja pääsimme sillasta peesaamalla matkustajalaivaa, jota varten silta avattiin. Tuntuipas taas kerran mukavalta olla tukevasti laiturissa kiinni vaikka tuuli, satoi ja vene oli täynnä märkiä purjehdustamineita. Tässä kohtaa vakaa vene ja wallaksen lämpö tuntui taas harvinaisen hyvältä.
Karlsborg oli näin sunnuntai-iltapäivällä hiljainen paikka. Parin vierassatamaveneen lisäksi sillan toisella puolella oleva Sibylla, sekä ruokakauppa pienen kävelymatkan päässä olivat auki. Emmepä me kyllä mitään tarvinneetkaan, pyykinpesuun kuitenkin päädyimme koneiden ollessa vapaana. Erno teki myös erikoisen löydön veneessä: pentterissä oli moottoriöljytarha maton alla. Kun koneessa kaikki oli ok, syylliseksi paljastui huonosti kiinni ollut, saman puolen sohvan lokerossa säilytetty öljypurkki. Huoh. Illalla perinteiseen tapaan grillailtiin ja aamulla käväisimme läheisen uimarannan reunamilla uittamassa Pilkkua, joka oli todella iloinen hiekkarannasta kaikkien kivikoilla liusumisten jälkeen.
17.6. Karlsborg - Forsvik - Tåtorp
Vuorossa oli taas kanaalimatkustusta sekä pienempiä järviä. Nousimme Forsvikissa Göta Kanalin korkeimmalle korkeudelle, 91,8 metriin merenpinnasta. Pysähdyimme samalla lounaalle paikalliseen kahvilaan, jossa kylläkään ei ollut erillistä lounasta mutta tilaamamme annokset olivat hyvänmakuiset ja kohtuu edulliset. Forsvikin jälkeen seurasi jännittävä kapeiden kanaalipätkien joukko, joissa ei mahdu ohittamaan matkustajalaivaa. Olimme etukäteen miettineet, että mitenköhän niissä käy, satummeko vahingossa juuri samaan aikaan ja joudumme peruuttelemaan jollekin leveämmälle kohdalle. Forsvikin sulkuvahti kertoikin meille sulutettaessa, että vastaan oli juurikin tulossa yksi matkustajalaiva, ja että meidän kannattaisi jäädä odottelemaan hieman sulun jälkeen olevalle laiturille sen tuloa. Ja että Göta Kanal -kännykkäsovelluksesta näkee, missä matkustajalivat liikkuvat. Ahaa. Sovellusta oli kyllä käytetty jo lukuisia kertoja tulevien satamien tutkimiseen, mutta että sieltä näki tämänkin asian oli mahtava kuulla. Ohitus sujui siis helposti, emme ehtineet kuin laiturissa piipahtaa kun m/s Sandön puksutteli jo ohitsemme. Sitä seurasivat eksoottiset kapeikot ja viittaviidakot leveämillä kohdilla. Ei ollut tainnut kaikilla mennä ihan nappiin jotkut kohdat, kun viittoja ja muita merkkejä tuntui olevan niin kasapäin.
Kapeikkoja seurasi Viken-järven ylitys. Kyllästyimme matkantekoon poikkeuksellisen nopeasti, järvessä vastatuuleen moottorilla ajaessamme aika tuntui matelevan. Onneksi läntisen puolen suoralle saimme nostettua genoan matkantekoa nopeuttamaan. Olimme kuitenkin sen verran hyvin kypsytettyjä, ettei mieli tehnyt jatkaa järven reunalla ollutta satamaa Tåtorpia pidemmälle. Laiturissa oli yksi purjevene yksinään, muuten oli hiljaista. Tåtorpin palvelut ovat Göta Kanalin vähäisimmät: rantaan päästyämme selvisi, että lyhenne HC tarkoittaa puuceetä. Siinä ne palvelut sitten olivatkin. Illan aikana käytiinkin sitten vähän kävelemässä, Erno heitteli virveliä ja Tiina lueskeli. Saimme myös pari lisäehdokasta juhannusvieraiksi etukäteen sovitun kahden lisäksi.
18.6. Tåtorp - Töreboda
Yritimme lähteä aikaisin liikkeelle, muttemme olleet erityisen nopeita tänäkään aamuna. Ensimmäiselle sululle, joka oli näköetäisyydellä laiturista, olikin ehtinyt jo vastaantulijoita, ja jouduimme tovin odottelemaan käsikäyttöisen sulun veivailuja ja sillan avausta. Tämä sulku oli ensimmäinen alaspäin, mutta vai muutaman kymmenen senttimetrin korkuinen, eli todellista kokemusta laskeutumisesta emme vielä saaneet. Oli kuitenkin hauskaa päästä vääntelemään sulun portteja ja avaan vesiluukkuja. Törebodaa lähestyessämme kohtasimmekin monia erilaisia siltoja, lopuksi vielä puolen tunnin välein aukeavan tiesillan, jolle ehdimme juuri sinä tasatuntisena, kun silta ei aukea (klo 12, 13 ja 16 arkisin). Törebodaan pysähtymiseen päädyimme, koska juhannus oli tulossa ja viimeinen matkalla oleva Systembolaget sijaitsi siellä.
Töreboda vierasvenesatamana oli pettymys: vaihteeksi oli remottia taas menossa, ja alue, missä oletettavasti olisi sijainnut servicehus, oli aidattu työmaaksi. Rantaravintolakin oli varattu vieressä petankki-kisoissa pelanneille eläkeläisille. Rannalla oli pieni parakki, josta löytyi kaksi yleisessä käytössä olevaa vessa&suihkuhuonetta. Päivä oli myös todella kuuma ja kauppareissujen jälkeen ei auttanut kuin makoilla ja syödä jäätelöä, tällä kertaa tikkujädeä, kun emme hyvää, avoinna olevaa jäätelökahvilaa löytäneet mistään. Illalla teimme taas herkkuamme katkarapuleipiä. Illalla myös varmistui, että juhannusvieraidemme määrä kasvaisi entisestään: Varandralla tulisi olemaan ennätykselliset seitsemän ihmistä viettämässä juhannusta. Niin paljoa nukkumapaikkoja ei ole tarjota, mutta eiköhän keskikesän juhlassa sopu sijaa anna ja kehitä luovia ratkaisuja.
19.6 Töreboda – Sjötorp
Törebodasta lähdettyämme alkoi todellinen alaspäin suluttaminen. Sulkuja oli muutaman mailin välein kaksi tai kolme kerrallaan ja matka eteni mukavasti auringonpaisteessa. Sulutus alaspäin oli tosiaankin leppoista ja nopeaa verrattuna ylöspäin menemiseen ja päätimme jatkaa Sjötorpiin asti.
 | |
| Asukki |
Sjötorpissa on kolme vierasvenesatamaa joista kaksi sijaitsee göta-kanaalin puolella ja yksi Vänernin puolella. Kaksi ylempää kuuluu siis myös kanaalin hintaa ja alimmasta joutuu pulittamaan 200kr satamamaksun. Jäimme aluksi varvsbäsangeniin eli sulkujen 2/3 ja 4/5 väliin, mutta käveltyämme katsomaan seuraavien sulkujen välissä olevaa satamaa päätimme jatkaa matkaa vielä sinne. Tästä satamasta on hienot näkymät Vänernille ja mukavampi tunnelma kuin ylemmässä satamassa, jossa telakkaalue on ihan vieressä.
Sjötorp tuntui eloisalta paikalta, kävimme illalla hamnkrogenissa syömässä pizzat. Hilpeyttä ravintolassa aiheutti koiran oma meny, josta pystyi tilaamaan esimerkiksi vettä, erilaisia luita tai jopa häränfileen. Pilkku sai "tyytyä" luuhun ja veteen.
20.6 aamulla lähdimme Mariestadiin bussilla täydentämässä varastoja, jotta ruokaa ja juomaa riittäisi juhannukseksi 7 hengelle. Sjötorpin juhannus oli perinteikkään ruotsalainen sisältäen juhannussalon koristelua, pystytystä, tanssimista, pelejä ja leikkejä yms. Ilma olisi kyllä voinut olla parempikin, vettä sateli silloin tällöin, muttei onneksi kuitenkaan jatkuvasti. 7 henkeä majoittui onnnistuneesti veneeseen, 5 sisälle ja kaksi ulos. (1 paikka jäi siis sisältä käyttämättä) Mutta olihan ulkona ilma raikasta...
Kiitokset siis koko poppoolle juhannuksesta 2013!
23.6 Sjötorp – Mariestad
Sjötorpista matkaa jatkettiin vasta 23.6. neljänhengen miehistöllä. Sulutimme viimeisen kanaaliin kuuluvan sulun Vänernille rankkasateessa, mutta hetkenpäästä ilma onneksi parani. Noin tunnin matkustamisen jälkeen todettiin kuitenkin, että Ernon tekemä leikkuulauta oli ilmeisesti tiskauksen yhteydessä jäänyt rantaan. Jos kyseesä olisi ollut jokin muu astia niin olisimme jatkaneet matkaa, mutta koska lauta oli juuri sopiva veneen lavuaarin päälle ja itsetehty niin käännyimme takaisin. Kääntyminen kannatti koska leikkuulauta löytyi unohtuneen satamasta.
Matka Mariestadiin sujui rauhallisesti kovien sadekuurojen saattelemana. Illalla Mariestadissa käytiin jo tutuissa kaupoissa hoitamassa ruokaostoksia ja taas päädyttiin läheiseen rantaravintolaan syömään.
