Länsirannikolle: Vänern - Kattegatt

24.6. Mariestad - Spiken


Vänerniä lähdimme ylittämään kahdessa osassa. Vasta matkaan päästyämme tajusimme järven koon: hyvä, ettemme olleet suunnitelleet töräyttävämme sen yli kerralla, varsinkin kun tuulta riitti purjehtimiseen vain alkumatkasta. Loppumatkasta saimme sadekuuroja niskaamme. Päätimme yöpyä Vänernin etelärannalta kurottavan niemen yhdessä tunnetuimmista vierasvenesatamista eli Spikenissä.


Paikkana satama oli mukavanoloinen ja rannassa oli paljon kojuja, jotka kuitenkin olivat kuurosateiden yllättäessä enemmän tai vähemmän hiljaisia. Satamasta reippaan kävelymatkan päässä sijaitsee prinsessasatuihin sopiva Läckön linna, jonka olimme nähneet hieman ennen saapumistamme. Kävimme uimassa linnan vieressä olleella rannalla, ja vesi tuntui todella kylmältä! Linnan kupeessa on myös kahvila sekä luontokeskus. Kahvilla pistäydyttyämme alkoi sataa kaatamalla. Linnaan ei ollut koiran kanssa valitettavasti asiaa, eli sisätutustuminen jäi tällä kertaa väliin. Menimme pitämään sadetta luontokeskukseen, josta meidät hetken kuluttua tultiin ajamaan ulos, koska myöskään tänne ei saanut koiraa tuoda sisälle. Tuntui oudolta, olimme ehtineet jo tottua siihen, että kaikkialla koirat otettiin iloisesti vastaan, ja nyt sentään oltiin luontokeskuksessa. No jaa, sade hieman taukosi ja lähdimme tallustamaan takaisin veneelle, ihmeellisellä tuurilla lähes kuivina pysyen. Bussilinja olisi kyllä kulkenut linnalta satamaan, mutta vain aamupäivisin.


Satamamaksua tuli illalla keräämään työntekijä ja homma hoitui näppärästi käteisellä. Tarkka summa ei tietenkään mieleenpainunut, mutta 120-150kr hinta taisi olla.




25.6. Spiken – Vänersborg


Tuulettomuus jatkui seuraavana Vänern-päivänä. Nyt saimme myös auringon paistetta melkein koko matkalle. Alkutaival oli melkoista keppipujottelua, että pääsimme niemen kärjen saaristosta avoimelle Vänernille. Järveä ylitettiin tasaisella puksutuksella, eipä siinä mitään mielenkiintoisempaa. Mielenkiintoa sen sijaan riitti, kun saavutimme Trollhättekanalin ensimmäiset sillat, joiden jälkeen oli Vänersborgin vierasvenesatama. Ensimmäisen sillan alta mahduimme menemään ilman sillan avausta. Rautatiesillalle saavuttaessa mitään ei alkanutkaan tapahtua. Odotimme Göta Kanalin tyyppistä tilanteen kehittymistä: hetkessä alkaisi valkoinen valo vilkkua sen merkiksi, että meidät on huomattu ja siitä hetken kuluttua avautuisi silta. Mitään ei tapahtunut. Tässä kohtaa mieleen muistui, että olimme kuulleet matkan varrella vastaantulleilta suomalaisilta, että vhf:ää todella tarvitsee Trollhätte kanalilla siltojen avautumisen edistämiseen. Erno siis kutsui siltaa VHF:llä, mutta laite tuntui toimivan heikosti. Lopulta kiinnityimme huonosti siihen sopivaan laituriin, vilkuttelimme kameroille ja jatkoimme huutelemista. Jossain kohtaa kuulimme vastauksen: avautumiseen menisi vielä kymmeniä minuutteja. Kuitenkin yhtäkkiä sillan valkoinen valo alkoikin vilkkua, ja tuli pieni kiire saada vene liikkumisvalmiiksi. Tuntui hyvältä päästä satamaan siltasäädön jälkeen, päivämatkan kestoksi kertyi lähes 8 tuntia. Vänersborgista löysimme suuren ruokakaupan pienen kävelymatkan päästä. Sataman fasiliteetit olivat hyvät ja ilta sujui leppoisasti. Miehistömme vahvuus väheni yhdellä, Trollhätte kanalia lähdettäisiin selättämään siis kolmen ihmisen ja yhden koiran voimin.




26.6. Vänersborg - Kungälv


Tämä päivä oli varmasti matkamme sateisimpia: vettä jaksoi tulla oikeastaan koko sen ajan, kun olimme liikkeellä, eli lähemmäs 10 tuntia. Kuten epäilimmekin, VHF:n kanssa oli ongelmia, emmekä pystyneet kutsumaan siltoja avattavaksi. Onneksi ne kuitenkin avautuivat ennemmin tai myöhemmin.. Ensimmäiselle sululle päästyämme meidät käskettiin odottamaan huvivenelaituriin, ja taaksemme mutkan takaa ilmestyi suuri tankkeri matkalla samaan suuntaan. Kauppaliikenteellä on kanaalissa etuajo-oikeus ja tämän vuoksi kulutimmekin noin tunnin verran seuraten tankkerin sulutusta alaspäin ja muutaman paatin matkaan ylös. Sulut tuntuivat helpoilta Göta kanalin törmän reunalla juoksentelun jälkeen. Myös yksi ekstra miehistönjäsen saattoi auttaa asiaa. Ideana oli roikkua kiinni valtaisan sulun reunoissa olevista koukuista tai tikapuista joko keksillä tai köydenpätkällä. Me pidimme kahdesta kohtaa kiinni, venettä oli tällöin helppo hallita vaikka kiinnittyminen vaati enemmän tarkkuutta. Pari muuta venettä otti vain yhden kohdan, ja tällöin vene saattoi kiertyillä vaikkei virtausta erityisemmin suluissa ollutkaan.


Sulkuja oli vaivaiset 6 koko matkalla. Göta Kanalin esitteessä ollut aika-arvio (9 tuntia) oli enemmän kuin optimistinen: se oli pakko olla laskettu maksiminopeuksilla, jotka tässä kanaalissa vaihtelivat 5 - 10 solmun välillä. Meidän puolellamme oli virtaus, joka lisäsi vauhtiamme reilun solmun verran. Maisemat olivat ankeita: hylättyjä rakennuksia ja metsikköä. Päätimme Lilla Edet -nimisen sataman kohdalla jatka vielä matkaa sateesta huolimatta. Toinenkin purjevene, pieni ruotsalainen, oli jatkamassa, ja pääsimme nyt peesissä siltojen alitse.


Kungälvin vierasvenesatamaan kuljettiin pientä sunttia pitkin. Vierasvenepaikat olivat hieman kyseenalaiset, menimme itse ensimmäiseen laituriin koska alue näytti niin matalalta; toinen paikalle lähes samaan aikaan saapunut purkkari otti pohjastaan kiinni laiturin toisella puolella. Lähellä ei ollut muuta kuin vessakontti sekä linnanrauniot. Satamamaksu olisi pitänyt kai käydä maksamassa jonnekin, mutta minne, se jäi meille epäselväksi. Päätimme maksaa maksun, jos joku sitä tulisi meiltä pyytämään. Löysimme vähän matkan päässä olleesta pienestä keskustasta pienen italialaisen ravintolan nimeltä Il Trullo, joka osoittautui todelliseksi helmeksi. Aivan fantastista päästä syömään hyvää ruokaa ja nauttimaan viiniä ja olutta pitkän ja märän päivän päätteeksi.




27.6. Kungälv - Dunsö


Onneksi sadesää antoi vihdoin suurelta osin periksi ja pääsimme pieniä kuuroja lukuunottamatta puksuttelemaan loppumatkan kanaalista. Jäljellä ei ollut kuin yksi matala silta, harmi, että muita veneitä ei ollut liikkeellä kanssamme samaan aikaan. Silta onnistui kuitenkin yllättämään meidät ja sieltä löytyi yhteydenottopuhelin, jolla saimme näppärästi sovittua sillan avaamisesta.


Kanaali muuttui jossain kohtaa Göta-joeksi, joka laskee Göteborgin läpi. Siitä mekin kuljimme, aivan suuren kaupungin sydämessä, göteborgilaisemme ollessa haltioissaan maisemista. Pitkästä aikaa olimme saapumassa merelle, vaikka veden suolaisuus tuli vasta reilun matkaa Göteborgin ohitettuamme. Tuuli kuitenkin lisääntyi ja aallot kasvoivat, kuten merellä kuuluukin. Pääsimme pitkästä aikaa purjehtimaan! Riemu loppui kyllä lyhyeen, koska etelätuuli muuttui vastaiseksi hieman mantereesta ulos päästyämme. Liikennettä kyllä riitti Göteborgin edustalla, niin matkustajalauttoja kuin huviveneitä, myös omituisesti väylällä pyörivä ja savuttava hinaaja (testiajossa kenties?). Huippua oli, että hylje päätti nousta pienelle luodolle ja aloittaa siinä lekoittelun kaiken touhun keskellä!


Puskimme moottorilla vastatuuleen etelään päin hieman ”pienempään” Dunsön saareen. Pienempään siinä mielessä, että lähellä olisi ollut ”paikallinen Vepsä”, Styrsö, jonne göteborgilaiset usein suuntaavat saaristoon lähtiessään. Dunsö ei osoittautunut erityisen pieneksi, tarjolla oli esimerkiksi keilaamista ja hyvät lauttayhteydet Göteborgiin. Eräiden veneilijöiden kanssa keskustellessamme kuulimme, että pohjoisessa Marstrandissa olisi ollut purjehduskilpailut seuraavana päivänä. Ajatus niiden seuraamisesta oli kutkuttava, mutta tulimme siihen tulokseen, että ajallisesti ei olisi järkeä lähteä nyt takaisin päin ja sitten taas etelään. Dunsössä asioimme ensimmäistä kertaa maksuautomaatin kanssa, täytimme taas ruokavarastojamme ja paistoimme herkullisia lettuja illalla laiturilla.




28.6. Dunsö - Vallda Sandö


Dunsössä herättiin tuuleen ja auringonpaisteeseen. Satamakonttorin tuulimittari näytti aamulla 9m/s ja puuskissa 11m/s. Edellisenä iltana oli tultu lopputulokseen, että kovan vastaisen tuulen takia lähdettäisiin lautalla kiertelemään saaria tai göteborgiin käväisemään. Aamupäivä kului kuitenkin nopeasti emmekä oikeen päässet päätökseen miten päivä kulutettaisiin. Tuuli oli hieman laskemaan päin mutta poukkoili kuitenkin 10m/s paikkeilla ja rupesimme pohtimaan, että pitäiskikö sittenkin lähteä etenemään. Ajattelimme, että tuuli ei ole niin paha ettemmekö voisi luovia hieman etelään, olihan tässä tasaisia päiviä vietettykkin jo kanaalissa. Otimme isoon yhden reivin ja lähdimme puskemaan ensin moottorilla kapeimman kohdan ohitse ja sen jälkeen purjeilla. Pohjanmeri (Kattegat) osottautui kuitenkin selkeästi eri mereksi kuin Itämeri. Aallon korkeus tuntui hurjalta tuuleen verrattuna ja suolavettä lensi roppakaupalla yli veneen. Vaikka matkaa ei ollut kuin kymmenisen mailia, tuntui vasta-aalokkoon jyskyttäminen aika pitkältä. 1 reivi isossa ja kaksi genuassa matka edistyi vastaiseen kuitenkin noin 5 solmua ja sivuttaiseen 7 solmun paikkeilla.


Vallda Sandön erottuessa edessä, jokainen oli tyytyväinen höykytyksen loppumiseen. Itse satama osoittautui isoksi paikallisen pursiseuran satamaksi, josta löytyi myös reilulle kymmenelle vierasveneelle paikka. Sataman suulla kasvillisuuden peitossa oleva hiekka pohja näytti käsittämättömän matalalta ja kaiku näytti välillä vain metriä. Mitään muuta reittiä satamaan ei ollut ja kun veneitä satamassa oli varmasti yli 100, oli vain pakko uskoa että kyllä tästä pääsee. Vene saatiin taas perinteisesti kyljikkäin tilavaan laituriin, joka oli uudenkarkea. Laiturilta sataman sisääntuloa ihmetelessäni totesin että vettä on ainakin kolmemetriä, pohjasta vaan nousee kahden metrin "matto" kasvillisuutta, joka saa veden näyttämään hämmentävän matalalta. Eipä ole kotikulmilla tullut tällaistakaan vastaan... Sataman palvelut eivät olleet päätähuimaavia. Niihin kuului 1 suihku, vessa miehille ja naisille, roskis ja vesi + sähkö. Toisaalta satamamaksuakaan ei kerätty kuin toiselta yöltä.