--------------------------------------------------------------
Tiistai 11.6. Söderköping – Norsholm
Taival eteenpäin Söderköpingistä alkaa näköetäisyydellä olevalla maantiesillalla, joka aukeaa tasa- ja puolituntisin. Onnistuimme myöhästymään noin minuutilla ensimmäisestä klo 9 avauksesta: olimme jo liikkeellä kun näimme, kuinka silta aukesi, yksi purjevene sujahti sen ohitse, ja sulkeutui. Onneksi sillan kupeessa oli pala laituria, jossa pystyimme odottamaan puoli tuntia, ja tällä kertaa otimme hyvissä ajoin irti laiturista.
Tästä tuli ensimmäinen todellinen sulutuspäivä: niin yksittäisiä kuin kahden rapusen sulkuja mahtui tälle etapille. Kanssamme klo 9.30 sillanavauksella oli pieni tanskalainen purjevene sekä hieman kookkaampi ruotsalainen moottorivene. Näistä tuli sulkukumppaneitamme. Olimme tällä kertaa eturivissä moottoriveneen edessä, jo havaitsimme, että edessä ollessa virtaus auheutti selvästi enemmän vääntöä ja veneen poukkoilua. Veneporukkamme hajaantui saavutettuamme ensimmäinen järvi, jolla sai kulkea omaan tahtiinsa kanavan max. 5 solmun sijaan. Järven jälkeen jatkoimme suluttamista tanskalaisen purkkarin kanssa. Kaikki sujui hienosti kunnes aivan lopussa yksi kauko-ohjattu silta ei auennutkaan. Kavana oli tästä kohtaa melko kapea, eikä reunassa ollut odotuslaituria vaan yksityinen tontti nurmikkoisella vallilla sekä metsää. Jonkun aikaa pyöriteltyämme kahta purjevenettä pienessä tilassa tanskalainen kiinnitti itsensä sillan kupeessa olleeseen aitaan ja ehdotti meidän kiinnittymistä heidän kylkeensä. Onneksi tuulensuunta oli sopivan vastainen ja pystyimme roikkumaan toisissamme ajautumatta kyljikkäin rantaan. Sitten soiteltiin Göta Kanalin puhelinnumeroon ja selitettiin tilannetta, hetkessä paikalle tuli yksi sulkuvahdeista, joka totesi sillan moottorin olevan rikki mutta korjaajan tulossa. Sitten tuli mekaanikko, joka tilasi vuorostaan sähkömiehen. Puolitoista tuntia vierähti helteessä, ennen kuin yhtäkkiä kuului tuttu sillan kilinä ja silta todella avautui. Tästä ei onneksi enää mennyt kuin tovi Norsholmiin.
Norsholm oli pieni, muutaman rakennuksen satama + karavaanaripaikka ja lähistöltä löytyi myös ica-ruokakauppa. Satamassa oli myös lähilihaa myyvä kauppa, josta ostimme seuraavana aamuna herkullista lampaanlihaa. Illalla paistoimme lettuja rannanmyötäisen laiturin vieressä ja saimme kutsun iltadrinkeille toiseen suomalaiseen veneeseen, Singin' in the Rain:iin, siihen, joka oli aamulla ehtinyt ensimmäisen sillan ensimmäiseen avaukseen.
Keskiviikko 12.6. Norsholm - Berg
Nyt oli vuorossa Roxen-järvi sekä matkan kuuluisimmat Bergs slussar'it, 7-portainen sulkurypäs. Lähdimme aamulla rauhassa liikkeelle, ja heti sataman jälkeen ollut ensimmäinen sulku oli Göta Kanalille poikkeuksellinen: koko miehistö pysyy veneessä ja pitää kiinni reunoilla olevista köysistä. Nousun korkeus ei ollut kuin pari kymmentä senttiä ja sulkua ennen ja jälkeen oli sillat. Itse Bergin sulkuja pääsimme suluttamaan itseksemme ja seitsemännen portaan paikkeilla alkoi tuntua siltä, että sulutuspuuha alkaa olla hanskassa. Meillä oli myös paljon yleisöä: Göta Kanalin varrella yleisenä hupina on tulla seuraamaan suluttavia veneitä ja syömään jäätelöä. Bergin satama oli suuri satama-allas heti 7-portaisen sulun jälkeen ja ennen taas seuraavia kaksiportaisia sulkuja. Päivä oli kuuma, ja päätimme pulahtaa ensimmäisen kerran kanaaliin uimaan. Sääntönä on, ettei liian lähellä siltoja tai sulkuja saa uida, kosta virtaukset ovat kovia. Vesi oli jo + 20 asteista ja fiilis mahtava. Päivän mittaan kävimme pelaamassa minigolfia, tai oikeastaan aventyrs golfia sekä sekä hieman kauempana sijainneessa kaupassa. Illalla menimme syömään seuraavien sulkujen vieressä olleeseen Kanal Krogeniin, jossa jouduimme valitettavasti odottamaan jälkiruokaa turhan kauan.
Torstai 13.6. Berg – Borensberg
Sinä päivänä satoi. Reilusti ja koko ajan. Parasta oli se, että muutamia sulkuja kuljettuamme eräs sulkuvahti kehoitti menemään odotuslaituriin hetkeksi kiinni, koska seuraavassa sulussa ei ollut riittävästi vettä. Vettä valuvina totesimme, että ymmärrettäväähän se on tällä kelillä, ja menimme pitämään kahvitauon. Ensimmäistä kertaa vastaamme tuli myös matkustaja-aluksia. Olimme lukeneet ohituskäytännöistä ja siitä, että alukset yleensä viestittävät äänimerkein, kummalta puolelta haluavat tulla ohi. Ensimmäisen aluksen lähestymisestä saimme tietoa yhdeltä sulkuvahdilta, seuraavat kaksi tulivatkin sitten hieman yllätyksenä. Kaikki sujui hyvin, vaikka imu aluksen vieressä oli voimakas, ja yhdestä aluksesta näytettiin ohituspuoli käsimerkein. Vielä ennen Borensbergin satamaan saapumista oli toinen kanaalin käsikäyttöisistä suluista, ja onneksi ilma alkoi pikku hiljaa kirkastua. Borensbergin sataman palvelut olivat tähän asti törmätyistä nuivimmat: valot eivät toimineet vessoissa, pyykinpesu olisi maksanut eikä miesten suihkusta tullut lämmintä vettä. Kanaalin toisella rannalla oli kuitenkin pieni ”kylä” kauppoineen. Illalla taas grillailimme, nyt lähilihalammasta, joka maistui erittäin mainiolta.
Perjantai 14.6. Borensberg - Motala
Vaikka kanaali aukeaa virallisesti klo 9, päätimme lähteä jo klo 8 matkaan sataman jälkeen aukeavalle järvelle. Tuulen oli luvattu yltyvän päivän mittaan, ensimakua olimme jo saaneet edellisenä iltana. Onnistuimme siis ehtimään järven ylitse Borenshultin 5-portaiselle sululle ensimmäisenä n. klo 9:30 aikoihin, ja aloittamaan sulutuksen samantien. Hieman myöhemmin sululle saapunut suomalaisvene joutui päästämään heidän perässään tulleen purjealuksen ohitseen, ja sitten ylhäältä tulikin matkustajalaiva sekä tukullinen huviveneitä, joilla myös etuajo-oikeus. Näin päivä saattaa venyä yllättävästikin muiden alusten aikataulujen vuoksi. Jouduimme itse odottamaan jonkun aikaa viimeisten siltojen luona, että sama toisen veneen ohitteluluvan saanut purje-alus sai meidät kiinni ja meni ensin sillasta ja viimeistä sulutusta. Motalan satamaan pääsimme aivan ensimmäisen laiturin nurkkaan, kauimmas tuulisesta ja pärskivästä Vättern-järvestä. Motala osoittautui yhdeksi suurimmista ja eläväisimmistä satamista, osin myös siksi, että olimme osuneet juuri Vättern Rundan -pyöräilykisan aloituspäivään. Liikkeellä oli tuhansittain ihmisiä, Pilkku-koiramme mieleen vähän turhankin paljon. Pastaa oli tarjolla jokaisessa ravintolassa ja kuppilassa, jossa vai ruokaa pystyi valmistamaan. Pöydän varaaminen ravintolaan ei enää illemmalla ollut helppo tehtävä, mutta saimme paikan Wettern-nimisestä ravintolasta. Katselimme myös hetken, kun ensimmäiset 30 000 pöyräilijästä lähtivät 300 km pyörämatkalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti