Öjasta oli alussa tarkoitus matkata suoraan yli lahden Arköseen, mutta koska tuulta ei ollut nimeksikään ja se vähäkin oli suoraan vastaista, päädyimme jakamaan matkan kahtia ja suuntaamaan Oxelösundiin. Alkumatka meni auringonpaahteessa ja kaunis sisäväylä tuntui mukavalta vaihtelulta aavaan mereen. Lounaistuuli nousi hieman matkan aikana ja kadehdimme vastaantulevia purjehtijoita, jotka puikkelehtivat pieniä väyliä myötätuulessa täysin purjein. Itse saimme tyytyä nostamaan muutaman kerran genuan kun tila sen salli.
Oxelösundiin saapuessamme ohitimme isoja tehdas alueita ja laivasataman. Marina vaikutti suurelta ja uudelta, vierasveneitä ei paikalla ollut kuitenkaan kuin pari hassua ja satamatoimisto oli pysyvännäköisesti kiinni. Lähdimme kävelemään keskustaan käymään Systembolagetissa sekä kaupassa, joka osoittautui hyvän valikoiman Ica Kvantumiksi. Vessojen koodin saimme venäläisen vierasveneen väeltä, ja vessat sekä suihkutilat osoittautuivat uudenkarheiksi ja siisteiksi. Iltamyöhällä tuli myös sataman työntekijä keräämään maksuja, ja pääsimme myös käyttämään pyykkäyshuonetta, jonka koodi oli rikki ja oven avaamisen tarvittiin avainta. Pyykinpesu sekä iltagrillailut sujuivat rauhassa hiljaisessa marinassa. Ainakaan tällä kertaa Oxelösund osoittautui kauppareissun arvoiseksi paikaksi, muttei paljoa enemmäksi.
Lauantai 8.6. Oxelösund - Stegeborg
Seuraavaksi lähdimme suuntaamaan kohti etelää ja Göta Kanalin alkua. Vaikka aluksi ajattelimme purjehduksen olevan taas tälläkin kertaa tiukassa, pääsimme purjehtimaan etelään menevää väylää pitkin melkein Arkölle asti, hieman myös väylän vierestä tuulen ollessa liian vastainen. Hämmennystä pitkällä suoralla tuotti aivan väylän keskelle merkitty kari, joka oli niin merikortissa kuin plotterissakin. Miten ruotsalaiset väylänsä suunnittelevat? "Noh, tuossa on kivi mutta on se hauskempi piirtää suora väylä kuin kiertää se, niin ei se haittaa".
Matka oli kuitenkin pitkä, ja nähdessämme plotterista, että edessä olisi tulossa Stegeborg-niminen vierasvenesatama, josta olisi sitten seuraavaksi päiväksi enää tunnin matka Göta Kanalin alussa olevaan Memiin, ja silmiemme eteen avautui linnan silhuetti, päätimme päättää päivän sinne. Stegeborg vaikutti heti kättelyssä mukavalta paikalta, ja Hamnkrogenista saimme nestemäistä helpotusta satamassa maanneeseen hiostavaan kuumuuteen. Aivan sataman vieressä sijaitsi nimen mukaisesti Stegeborgin linnan rauniot. Kävimme tutustumassa linnaan, vierailu maksoi korvakuulokkeilla 50 kr/aikuinen. Illalla päätimme mennä syömään Hamnkrogeniin vaikka pitkään pohdimme, grillaisimmeko mieluummin jotain. Ravintola oli siis oikein mukavan näköinen ja illalla täynnä ihmisiä. Juuri sinä iltana tuntui siellä menevän vaan kaikki pieleen. Tilasimme tovin pohdinnan jälkeen hampurilaiset, joiden saimme kuulla olevan loppu. Tovi myöhemmin tilasimme halloumisalaatit, ja hetki tästä myöhemmin tarjoilija tuli listojen kanssa takaisin kertoen, että myös se annos oli loppu. Lopulta päädyimme ottaman alkuruokalistalta toast skagenit ja grillaamaan pääruoan itse. Olimme lopulta tyytyväisiä tähän nähdessämme naapuripöytään tulleet melko kuivannäköiset hampurilaiset. Myös joissain pöydissä tuntui olevan sekaannusta laskuissa. Mielessä kävi Gordon Ramseyn ravintolaohjelmat ja kuinka kaikki alkaa jossain kohtaa sortua. Mennessämme maksamaan ruokia baaritiskille, tarjoilija pahoitteli ja kertoi, että kaikki mikä vaan voi hajota, oli sinä päivänä hajonnut. No, onhan kausi täällä Ruotsissa vasta aluillaan, tämä ilta saattoi olla ensimmäinen kiireinen.
 | ||
| Stegeborgin satama |
 | |
| Stegeborgin linna mereltä |
Sunnuntai 9.6. Stegeborg - Söderköping
Vihdoin oli luvassa Göta Kanal! Tunnin matka Memiin tuntui pitkältä vastatuulessa painaessamme, ja sadekin kävi ripsauttamassa parit reilut kuurot ennen perille pääsyä. Rauntauduimme Memissä ensimmäisen sulun edustalle todeten normaalit kiinnittymisköytemme aivan liian lyhyiksi. Tästä eteenpäin pelissä olisivat sulutusköydet, meidän tapauksessamme sopivan pituisilta ja paksuisilta tuntuivat genoan toinen köysi sekä genaakkerin sivuköysi. Takaköyden piti olla väh. 8 metriä, ja etuköyden 8-12 m + veneen pituus. Memissä luoksemme tuli sulkuvahti kysymään, olimmeko tulossa Göta Kanaliin ja miten olimme maksun ajatelleet hoitaa. Maksun olimme laittaneet menemään Oxelösundista lähtöaamuna, ja niin kipaisimme rannalla olleeseen pieneen mökkiin etsimään koneelta maksun tiedot ja saamaan tarran mastoon sekä kaksi service-korttia (näillä pääsisimme käyttämään satamassa olevia palveluita) sekä kartan ja opasvihkosen. Ja siitä sitten vaan jännittävissä tunnelmissa suoraan suluttamaan kahden muun purjeveneen, ruotsalaisen ja saksalaisen kanssa.
 |
| Kartta kanaalin alusta |
Ensimmäiseen sulkuun siirryttäessä olimme jännittyneitä: asiat oli kyllä opiskeltu, mutta miten ne käytännössä sujuisivat. Tiina käveli rantaa pitkin sululle asti kiinnittämään köydet Ernon ohjatessa venettä ja hoitaessa köysiä nousemisen aikana. Olimme takaoikealla ja kaikki sujui hyvin, melkein kuin leikiten verrattuna edessämme olleeseen ruotsalaiseen Hanse 40:een. Ensimmäiset kolme sulkua ennen Södenköpingiä kuljimme siis tässä porukassa, peräkanaa kanaalia pitkin: Hanse edellä, me keskellä, ja saksalaiset viimeisinä.
 | |
| ensimmäistä sulkua... |
Saksalaisten kanssa koimme pari jännittävää hetkeä heidän ajaessaan melko kovaa vauhtia perässämme: kerran tunkiessa sulkuun lähes rinnalla ja lopussa ollessamme rantautumassa he olivat kiihdyttämässä vasemmalta puolelta ohitsemme, siis siltä puolelta, jossa satama sijaitsi. Koko kolmen koplamme jäi Söderköpingiin, seuraavaan satamaan olisi ollut pitkä matka eikä sen tavoittaminen aukioloaikojen (9-18) puitteissa olisi ollut mahdollista.
Söderköping osoittautui jäätelökaupungiksi. Ja aivan loistavan makuisia ja kokoisia jäätelöt olivatkin. Jos Söderköpingiin menee, on ehdottomasti syötävä jäätelöä, oli ilma mikä tahansa. Kävimme myös illan sateisesta säästä huolimatta kävelemässä kanaalin pohjoisrannalla kohonneella "vuorella". Ylös veivät pitkät, mutkittelevat rappuset. Kipuaminen oli vaivan väärtti: maisemat olivat mahtavat, näkymä ylsi koko pienehkön Söderköpingin yli, ja sadekin hellitti sopivasti ylös päästyämme. Rantakatu hiljeni nopeasti sateen alkaessa, ja ravintolat sulkivat ovensa aikaisin sunnuntaiseen tapaansa ja päädyimme grillailemaan ohikulkijoiden ihmetellessä. Pilkulla oli myös paljon katseltavaa veneen keulassa, jossa oleskeluun hän tykästyi vaikka välillä teki mieli vuffahdella ohikulkijoille. Laskeskellessamme aikatauluamme totesimme, ettei meillä olisi kiire minnekään. Kiireen olo oli myös hellittänyt heti Göta Kanalille saavuttuamme. Jäisimme siis toiseksi päiväksi ihmettelemään Söderköpingiä, joka ei vielä ehtinyt paljoa aueta.
 | |
| Söderköping kukkulalta katsottuna |
Maanantai 10.6. Söderköping
Päivä aloitettiin lenkillä kanaalia vierustaneessa metsikkö/kukkulamaisemassa, ja olimme onnistuneet ajoittamaan lenkkipäivämme maaston kannalta mainiosti. Aamuauringon jälkeen sateiseksi muuttuneeseen päivään päivään mahtui myös muuta kävelyä kaupungilla, kauppa-, diesel- ja vieheostoksia, lounas rannalla olleessa ravintolassa sekä pyykkäystä. Illalla teimme tortilloja, poikkeuksellista veneruokaa ja jatkoimme blogin kirjoittelua sateen ropistessa Ernon virittämään sitlådasuojaan. Aamulla vain harva vene oli lähtenyt satamasta ja mietimme, mahtaisimmeko saada seuraavaksi päiväksi seuraa sulkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti