Tukholman saaristossa: 3.6. Svenska Högarna - 6.6. Öja (Landsort)

Maanantai  3.6. Svenska Högarna - Sandhamn

Maanantaina lähdimme liikkeelle rauhassa klo 11 aikoihin ulkokautta kohti Sandhamnia. Illaksi oli luvattu navakkaa tuulta pohjoisen puolelta, pohdimme menoa Lökholmiin, mutta selvää kuvaa Snadhamnin ja Lökholmin välillä kulkevan lautan aikataulusta emme saaneet, joten jätimme päätöksen tehtäväksi fiiliksen pohjalta perille saavuttaessa. Merellä oli vielä idästä tulevia maininkeja jäljellä, tuuli oli heikohkoa pohjoistuulta. Koska matka ei ollut pitkä, päätimme tuulen vähyydestä huolimatta nostaa purjeet ja nauttia lounasta niin. Erno sanoi, ettei enää usko koviin tuuliin, kun edes kohtuullisia purjehdustuulia ei tunnu meille riittävän. Lounastimme siis rauhassa parin solmun vauhdissa. Sitten tuuli alkoi nousta ja kääntyi luoteeseen. Suuntamme ollessa etelän ja lounaan välillä olimme innossamme: pääsimme sivutuulella ensimmäistä kertaa todella purjehtimaan, mahtavaa! Puolen tunnin hauskan purjehduksen jälkeen tuuli kuitenkin jatkoi yltymistään ja alkoi kerätä jyrkkää aallokkoa. Hetkessä keli oli koventunut tuntuvasti: sitlådassa nukkumisesta nauttiva koira sai siirtyä sisälle turvaan putoamiselta. Vähän aikaa jatkoimme vielä täysin purjein, sitten reivattiin genoaa ja löysättiin isopurjetta. Tuuli piiskasi niin kovaa, ettei Tiina saanut pidettyä enää suuntaa, ja aallot löivät ensimmäistä kertaa sitlådan varalaidan yli. Isopurje oli siis pakko laskea ja matkaa jatkettiin reivatulla gennulla ja moottorilla. Vielä oli hieman matkaa pois avomereltä Sandhamniin vievälle väylälle kovassa aallokossa. Erno meni kuuntelemaan moottorin kierroksia sisälle ja huomasi pilssissä olevan huomattavan paljon vettä.  Tiina jäi ohjaamaan, mikä oli nyt kevyempää pienellä purjeella ja moottorilla vaikka vene keinui aallokossa reilusti. Kun vihdoin saimme eteläviitan kierrettyä, ja suunnan kohti Sandhamnia, alkoi sataa ensin hetkellisesti rakeita, sitten valtavia vesipisaroita. Tätä ruotsalainen neljän pisaran säämerkki varmaan tarkoitti. Sandhamn alkoi pikkuhiljaa hahmottua edessä vaikka sade söi näkyvyttä. Vielä puolisen tuntia pilssiä tyhjentäen ja mahdollisia vuotopaikkoja tutkien sekä aallokossa keinuen ja luodot alkoivat vihdoin suojata ja rauhoittaa menoa. Höykytyksen jälkeen emme edes jaksaneet miettiä Lökholmiin menemistä ensimmäistä kertaa, olot Sandhamnissa vaikuttivat siedettäviltä.

Ilta meni levätessä, ja sateen ropinaa kuunnellessa. Pilssissä oleva vesi osoittautui haljenneen  kaasupullon säilytysastian syyksi. Erno oli ennenkin todennut, että vesi nousee kovassa kelissä astiaan, josta kaasupulon vuotaessa, kaasu menee ulos. Satamassa oli vain muutamia purjeveneitä, joista pari oli suomalaisia. Ruotsalaisissa purjeveneissä vaihtui miehistöä: tälläkin kertaa kyseessä taisi olla vuokrapaatteja. Sandhamnin satamakonttorin piti olla auki klo 19 asti, mutta kukaan ei ollut enää klo 18 jälkeen paikalla. Soitimme ovessa olleeseen puhelinnumeroon, ja sovimme, että chekkaisimme sisään vasta seuraavana aamuna. Illalla teimme ruokaa poikkeuksellisesti veneessä.

Tiistai 4.6. Sandhamn

Olimme Suomessa pakanneet lenkkeilyvarusteet mukaan ja nyt tuntui hyvältä hetkeltä ottaa ne ensimmäistä kertaa käyttöön. Aamu alkoi siis juoksulenkillä, jonne lähdimme rinnettä ylös Sandön-saaren keskiosaan. Maasto osoittautui oivalliseksi: leveää hiekkatietä riitti metsikössä ja ympäröivät värit olivat intensiivisen vaaleanvihreät. Sataman suihkut olivat siistit, mutta veden lämpötilaa ei saanut säädettyä eikä peseytymishuoneessa ollut lämmitystä. Erno oli lukenut Vene-lehden artikkelista, että paikan päällä piti olla sauna, mutta tämä luksus oli muuttanut harmiksemme Lökholmiin. Pukeutuminen suihkun jälkeen oli siis viileää puuhaa, eikä palvelutarjonta tuntunut kohtaavan paikan mainetta, ainakaan näin alkukesästä. Satamakonttorissa selvisi nyt, ettei meidän tarvinnut maksaa vielä vaan paikassa noudatettiin hotellityyppistä check in - check out -mallia. Konttorin tyttö mainitsi vielä, että mitä todennäköisimmin voisimme saada maksun puoleen hintaan, koska kausi ei ollut vielä virallisesti alkanut. Tämä lämmitti mieltä, hinta oli nimittäin normaalisti 250 kr + sähkö 80 kr. Paikallinen ruokakauppa oli alkukesälle tyypillisesti avoinna vain aamu ja iltapäivisin pari tuntia kerrallaan. Kauppa näytti ulkoa olemattomalta, mutta sisältä paljastui kohtuullisen hyvä valkoima melkein mitä vaan. Hintalaput eivät vain olleet kohdissaan, joten ostostenteko oli hieman sokkoammuntaa. Ehkä paikat saadaan järjestykseen sitten kauden alkaessa. Myös muita kauppoja oli auki aamupäivällä, kun lautta toi ihmisiä mantereelta; ne kuitenkin sulkeutuivat klo 15 aikoihin, lautan taas viedessä väkeä pois. Kellon lähestyessä puolta päivää päätimme, että jäisimme toiseksi yöksi ja menisimme illalla syömään ravintolaan ensimmäistä kertaa reissullamme. Olisimme halunneet käydä myös paikallisessa kahvilassa, mutta sen terassi oli juuri remontissa eikä kuuluisaa seglarbullea ollut siis saatavilla. Myöskään paikallinen baari ei ollut auki ovessa olleesta aikataululapust huolimatta. Iltapäivä kuluikin sitten paikkoja korjaillessa. Vuotavan kaasun ulosvienti paljastui todennäköisimmäksi pilssiveden aihauttajaksi: Ernon rakentamasta ämpäri-putki-järjestelmästä oli ämpäri haljennut kyljestään hieman ennen matkalle lähtöä. Olimme tuulessa ja aallokossa kallistaneet todennäköisesti niin paljon, että peräpeilissä olleesta ulosviennistä oli virrannut vettä ämpäriin ja halkeaman kautta veneen pohjalle. Aiheuttaen täten muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.

 Illan ravintolaksi valikoitui Sandhamns Värdshuset, josta saimme hyvää ruokaa ja mukavaa palvelua.

 


Keskiviikko 5.6. Sandhamn - (Svenska) Utö

Nyt oli aika taas jatkaa matkaa. Saimme Sandhamnin yöt ja yllätykseksemme myös sähköt puoleen hintaan huomautettuamme uudelle työntekijälle edellisen kertoneen alennuksesta. Puksutimme moottorilla Runmarön pohjoispuolelle, jossa nostimme isopurjeen ja genoan ja jatkoimme lounaaseen päin sivuvastaisessa. Tuuli kuoli kuitenkin nopeasti, taas kerran, ja alkoi sen jälkeen kääntyillä milloin minnekin. Matkaa jatkettiin siis koneella ja genoa rullattiin auki aina, kuin tuuli oli siihen sopiva ekstravauhdin saamiseksi. Lopussa olevalla aukolla vastainen tuuli alkoi voimistua, mutta tylsistyneinä matkantekoon emme enää jaksaneet lähteä luovimaan vaan jatkoimme koneella, ja tuulen kääntyessä hieman sivuun, genoalla. Saapuminen Svenska Utöseen oli mielenkiintoinen, koska satamaan ei johtanut väylää, ainoastaan "turvamerkkejä" oli ripoteltu mataliin kohtiin. Rannassa ei ollut selkeää merkintää siitä, miten laituriin tulisi ensisijaisesti kiinnittyä ja päädyimme poijujen ja ruotsalaisen erikoisuuden, vedestä tulevien peräköysien puutteessa ankkurointiin. Utöseen oli mukava saapua: täällä oli ensimmäistä kertaa se tunne, ettemme olleet liian aikaisin liikkeellä. Leipomo sekä pari kauppaa olivat auki, ja moottoriveneitä alkoi saapua pari tuntia meidän jälkeemme. Yöpymisen hinta oli 210 kr ja sähkö olisi maksanut 55kr, muttemme sitä tarvinneet. Seuraavana päivänä oli Ruotsin kansallispäivä ja yleinen vapaapäivä, siksi ihmisiä oli varmaankin liikkeellä. Illalla nautimme itsetehtyjä ja -kuorittuja katkarapuleipiä sitlådassa. Utötä olisi ehdottomasti ollut mukava kiertää esimerkiksi satamakonttorista vuokrattavilla pyörillä, mutta aika ei siihen riittänyt. Saarella olisi ollut myös vaikka minkälaista ajanvietettä tarjolla: tänne voisi tulla toistekin paremmalla ajalla.


Torstai 6.6. Utö - Öja Norra Hamnen (Landsort)

Aamulla kävimme ostamassa pullaa sekä erityisen herkulliset luonasleivät leipomosta. Ilma oli lähdettäessä alkuun lähes tyyli, mutta nautimme auringon paisteesta ja leivistä rauhassa. Lopulta tuuli alkoi nousta ja osoittautui ensimmäistä kertaa purjehdukseen sopivaksi, sivuvastaiseksi. Viikon matkaamisen jälkeen saimme siis vihdoin kunnon purjehduspäivän!- Öjassa päädyimme menemään viralliseen, pohjoisosassa olevaan vierasvenesatamaan. Öjassa oli jonkun verran veneitä ja hauskuudeksemme satamaisäntä osasi hieman suomea. Yöpymismaksu oli edullinen 100kr, meille suomeksi lausuttuna.

Öja norra hamn

 Vuokrasimme myös pyörät 60 kr kappalehintaan, jotta pääsimme katsomaan saaren eteläpäässä olevaa Landsortin majakkaa. Pyörät osoittautuivat heikkokuntoisiksi, mutta ajoivat asiansa koiran juostessa rinnalla n. 4 km/suunta. Jätimme pyörät kylään saavuttuamme, ja löysimme mukavan paikallisen kaupan/pubin läntisen sataman reunasta. Nautimme yhdet kylmät juomat, ja lapsia kerääntyi ihastelemaan ja silittelemään Pilkku-koiraamme. Tästä oli vielä hieman matkaa majakalle, jonne emme harmiksemme päässeet sisään tutustumaan. Matka saaren päästä päähän oli kuitenkin vaivansa arvoinen. Illalla grillailimme laiturilla ja pohdimme, lähtisimmekö suoraan kohti Göta-kanaalin alkua vai kiertäisimmekö sisempää reittiä pysähtyen vielä kerran matkalla. Tuulet vaikuttivat olevan nopeampaa reittiä vastaan, mutta päätimme katsoa tilannetta uudestaan vielä aamulla.

...

Landsortin majakka