Suomesta Ruotsin puolelle: 30.5. Karuna - 2.8. Svenska Högarna

Torstai 30.5. Karuna - Tammo

Matkaan lähdimme torstai-iltana vene pullollaan tavaraa, kuitenkin varmoina siitä, että jotain tärkeää unohtui. Ensimmäisen etapin tavoitteena oli vain päästä liikkeelle mökkirannasta. Tunnelma oli hyvä, olihan edessä kaksi kuukautta Itämerta kiertäen. Peimarilla kuljettaessa alkoi kuitenkin nousta sankka sumu, joka kylmäsi kehoa ja mieltä. Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi valikoituikin lyhyen matkan päässä, Tammon saaressa oleva KVS:n tukikohta, jonne matkaa kertyi 3 tuntia. Juuri ennen rantautumista alkoi sumu taas hellittää ja ah, aurinko paistaa. Ekalle illalle varattu kuohuviinipullo pääsi siis poksahtamaan. Illalla nautimme auringon paisteesta, grilliruuasta ja suunnittelimme tulevaa matkaa. Näissä suunnitelmissa oli kulkea Kökarin kautta ja miettiä sitten tarkemmin pysähdyspaikkoja Ruotsia kohti edettäessä.


Perjantai 31.5. Tammo - Yxskär

Aamu valkeni sumuttomana ja aurinkoisena, mutta missä oli tuuli? Puolitoista viikkoa oli ehtinyt tuulla idästä, alkumatkan piti siis sujua pitkälti sivumyötäisessä. Purjehtimista yritimme tällä taipaleella, mutta vauhdin jäädessä 1 solmun tietämiin oli pakko turvautua vanhaan Farymann-herraan. Maisemia ehtisi katsella sitten Ruotsin puolella hitaammassa vauhdissa. Aluksi ajattelimme mennä Borstöseen, mutta koska itätuuli vaikutti jatkuvan päädyimme suojaisempaan Yxskäriin. Viittä solmua sitten puksutimme perille, ja kuinka ollakaan, tuuli nousi heti rantautumisen jälkeen. Yxskäriin ankkuroiduimme saaren länsipuolella olevan lahden etelärantaan. Saari on luonnonsatamana yleisessä tiedossa ja sieltä löytyy lähes joka tuulensuunnalta suojaisa rantautumispaikka. Saaressa on myös luontopolku, sisäjärvi ja puucee.

Lauantai 1.6. Yxskär - Utö

Lauantaina herättiin edellistä päivää pilvisempiin olosuhteisiin ja yöllä oli hieman sadellutkin. Matkaan päästiin aamutouhujen jälkeen 10 jälkeen. Tarkoituksena oli edetä Kökariin asti, mutta toisin kävi. Purjeet nostettiin lähes heti vaikka tuuli olikin melkoisen heikko. Hetken päästä päädyttiin nostamaan genaakkeri, jotta noin 4 m/s puhaltava itätuuli saisi meihin edes vähän liikettä. Genaakkerin nostossa onnistuttiin taas talven jäljiltä sähläämään kiitettävästi ensin väärinpäin, sitten kierteelle ym. Kun se vihdoin saatiin ylös ja vetämään, alkoi sataa ja tuuli lopahti. Koneella ohittanut saksalaisvene varmaan pohti, että turhaan siinä sähelsitte... Kone pääsi siis jälleen käyttöön ja lähes pläkässä puskettiin eteenpäin. Jurmon ja Utön ohittava väylä on leveä, suora ja pitkä, autopilotin ja koneen hoitaessa hommansa ei miehistölle paljon tehtäviä jäänyt. Koska heikot itätuulet olivat jatkumassa, alkoi Kökariin meneminen ja sieltä Ahvenanmaan eteläpuolitse eteneminen Rödhamnin kautta Ruotsiin kuulostaa tylsältä. Päädyimme siis muuttamaan suunnitelmia ja otimme suunnaksi Utön; sinne on aina mukava mennä ja Erno oli aina haaveillut lähtevänsä aamutuimaan Utöstä avoimelle merelle ja jonnekkin kauas... Menimme hotellin laituriin, jotta saimme lisää vettä, venettä hieman pestyä siitepölyistä sekä itse saunottua illemmalla. Hintaa yöpymiselle tuli 25 euroa ja saunomiselle rivitalosaunassa 2x8 euroa. Ennen saunomista kävimme kaupassa Utö handelissa, joka oli kevätaikataulun mukaisesti vain tunnin auki arki-illan aikana. Muita huviveneitä ei tässä vaiheessa reissua ollut näkynyt kuin kourallinen, eikä Utökään tehnyt poikkeusta: yksi Bavaria ja yksi Dufour, jotka taisivat nekin olla vuokrakäytössä...
Jostain syystä tuuli taas nousi selkeästi illalla ja lepuuttajia sai lisätä kyljelle (samalla vähän muidenkin kiinnityksiä parannellen kun uudenkarhea Dufour kulutti laituria). Ennusteet lupasivat seuraavalla päivälle itä/kaakkoistuulta 3-7 m/s ja toivoimme pääsevämme genaakkerilla vähintään 5 solmua, jolloin selviäisimme matkasta Svenska Högarnalle noin 12 tunnissa.


Sunnuntai 2.6. Utö - Svenska Högarna

Herätyskello oli asetettu soittamaan ennen kello kuutta, jotta ehtisimme varmasti illaksi perille. Yön aikana tuuli oli tyyntynyt reippaasti vaikka maininkia oli ehtinyt kertyä. Vene irtosi laiturista juuri ennen kello seitsemää ja aluksi matkanteko purjeilla vaikutti lupaavalta: Utöstä ulos etelään suunnattaessa noin luovikulman tuuli kuljetti meitä mukavasti. Kuitenkin, kuten tässä vaiheessa oli jo totuttu, keulan kääntäminen kohti Ruotsia sivumyötäiseen sai tuulen pikkuhiljaa heikkenemään ja veneemme matelemaan genaakkerin nostosta huolimatta. Taas tarvittiin konetta, tällä kertaa purjeiden avuksi, jotta perille pääseminen 12 tunnissa olisi mahdollista. Hitaasti Utö ja lähellä ankkurissa ollut tankkeri katosivat näköpiiristä ja ympärillä oli enää pelkkää merta. Näillä paikkeilla totesimme, ettei puhelinverkkoa ollut enää saatavilla, emmekä myöskään olleet ilmoittaneet kenellekään reittimuutoksestamme. Alkoi pitkä odotus. Laskimme genaakkerin, kun se alkoi roikkua lakanana. Pilkku-koira nukkui sitlådassa auringon porotuksessa lähes koko matkan ja onnistui käsittämättömästi pidättämään hätänsä koko 12 tuntia 8 kk iästään huolimatta. Ensin ilmestyi näköpiiriin Bogskärin luotoryhmä ja majakka, jotka jäivät meistä melko kauas vasemmalle. Vain hetki (joka tässä tapauksessa on suhteellinen käsite) Bogskärin ohituksen jälkeen etuoikealla alkoi näkyä Svenska Björn -majakka ja olimme saapumassa Ruotsin aluevesille. Näillä paikkeilla tuuli alkoi hieman voimistua, ja oli aika taas yrittää genaakkerilla ja vähentää vetoa pitkään käynnissä olleelta moottorilta. Iloa kesti hetken, jonka jälkeen tuuli taas himmasi ja palattiin isopurje - moottori -yhdistelmään. Aika Svenska Björnin ohituksen ja Svenska Högarnan näkymisen välillä tuntui tappavan pitkätä. Kymmenen tunnin matkanteon jälkeen alkoi edessä vihdoin näkyä maata: majakka ja masto siinsivät horisontissa. Mieliala kohosi välittömästi, vaikka rauntautumiseen meni vielä se pari tuntia. Puhelimen kuuluvuuskin palasi saarta lähestyttäessä ja pääsimme pähkäilemään, miksei Sonera löytänyt automaattisesti nettiverkkoa "surffaat samalla hinnalla Pohjolassa ja Baltiassa" -liittymästä huolimatta. Rohkaistuimme valitsemaan itse Telian, sehän sen olisi pakko olla, ja näin myös Soneran sivuilta myöhemmin saimme luettua. Lopulliseksi aukon ylityksen kestoksi kertyi 11 tuntia 50 minuuttia, joka olisi ollut mahdoton saavuttaa ilman moottorin avustusta.

Svenska Högarna on kuvankaunis luotoinen luonnonsatama. Saarta asuttaa kaksi perhettä, joille on varattu matalampi ja syvemmällä saaressa oleva pohjoispuolelle aukeava lahti. Erno oli nähnyt netissä kuvan purjeveneestä laiturissa, ja laiturin bongasimmekin pitkältä itäpuolen luotojen välistä. Ajoimme sinne epävarmoina, voisiko syvyys kapeassa välissä todella riittää. Tiina huuteli keulassa suuntaohjeita ja lopulta olimme laiturissa kylkikiinnityksessä. Tässä kohtaa syvyyttä ei kaiun mukaan ollut enää kuin 1,8 metriä, mutta matkan varrella ei lukema käynyt alle 2,3 metrin, joten muuten kuin kyljikkäin laituriin on mahdollista kiinnittyä suuremmallakin purkkarilla. Laiturissa näkyi syvät köysien kuluttamat urat: keli oli ollut armoton jollekin toiselle veneelle. Omalla tavallaan siis onneksi sää oli nyt mikä oli, muuten olisi saaren näkeminen ollut mahdotonta. Laiturissa yöpyjälle oli tarjolla ilmaista sähköä, ainakaan emme löytäneet mitään tietoa yöpymismaksusta, sekä kaksi puuceetä ja roskapiste.

Laiturissa. Edessä aukeaa sisääntuloreitti.

Saarella sijaitsee majakka, jonne vievä tie kulkee aivan talon vierestä. Moni veneilijä lienee eksynyt myös talojen pihalle, koska reitti oli osoitettu kyltein. Majakkavierailu olisi maksanut 25 kr henkilöltä, mutta törmättyämme viereisen talon rouvaan ja juteltuamme hetken saimme luvan käydä ihailemassa maisemia ilmaiseksi. Ja mitkä maisemat ne olivatkaan! Toisella puolella vain aavaa merta, ja Tukholman saaristoonkin reilusti matkaa. Mikä paikka tämä olisikaan asua! Kävimme vielä tutustumassa pienen mökin, informationsbodenin sisältöön ja kirjoittamassa nimemme vieraskirjaan. Veneilykausi ei selvästikään ollut vielä Ruotsissa alkanut, koska tämän vuoden kohdalla ei lukenut kuin vasta muutama veneen nimi.

Näkymä majakasta avomerelle. Kauempana luotojen välissä voi erottaa purjeveneen maston: siellä veneemme on laiturissa.

Tuuli oli kävelymme aikana kääntänyt pohjoiseen. Illalla jaksoimme vielä grillata laiturin vieressä olleella tasaisella kalliolla ennen nukkumaanmenoa. SMHI:n säätiedotuksessa ennustettiin kovaa tuulta seuraavaksi illaksi, mutta koska suunnitelmissa oli siirtyä vain n 4 h matka Sandhamniin, ei herätystä laitettu kovin aikaiseksi.