Kohti Göta Kanalia: 7.6. Öja - 10.6. Söderköping

Perjantai 7.6. Öja - Oxelösund

Öjasta oli alussa tarkoitus matkata suoraan yli lahden Arköseen, mutta koska tuulta ei ollut nimeksikään ja se vähäkin oli suoraan vastaista, päädyimme jakamaan matkan kahtia ja suuntaamaan Oxelösundiin. Alkumatka meni auringonpaahteessa ja kaunis sisäväylä tuntui mukavalta vaihtelulta aavaan mereen. Lounaistuuli nousi  hieman matkan aikana ja kadehdimme vastaantulevia purjehtijoita, jotka puikkelehtivat pieniä väyliä myötätuulessa täysin purjein. Itse saimme tyytyä nostamaan muutaman kerran genuan kun tila sen salli.



Oxelösundiin saapuessamme ohitimme isoja tehdas alueita ja laivasataman. Marina vaikutti suurelta ja uudelta, vierasveneitä ei paikalla ollut kuitenkaan kuin pari hassua ja satamatoimisto oli pysyvännäköisesti kiinni. Lähdimme kävelemään keskustaan käymään Systembolagetissa sekä kaupassa, joka osoittautui hyvän valikoiman Ica Kvantumiksi. Vessojen koodin saimme venäläisen vierasveneen väeltä, ja vessat sekä suihkutilat osoittautuivat uudenkarheiksi ja siisteiksi. Iltamyöhällä tuli myös sataman työntekijä keräämään maksuja, ja pääsimme myös käyttämään pyykkäyshuonetta, jonka koodi oli rikki ja oven avaamisen tarvittiin avainta. Pyykinpesu sekä iltagrillailut sujuivat rauhassa hiljaisessa marinassa. Ainakaan tällä kertaa Oxelösund osoittautui kauppareissun arvoiseksi paikaksi, muttei paljoa enemmäksi.



















Lauantai 8.6. Oxelösund - Stegeborg

Seuraavaksi lähdimme suuntaamaan kohti etelää ja Göta Kanalin alkua. Vaikka aluksi ajattelimme purjehduksen olevan taas tälläkin kertaa tiukassa, pääsimme purjehtimaan etelään menevää väylää pitkin melkein Arkölle asti, hieman myös väylän vierestä tuulen ollessa liian vastainen. Hämmennystä pitkällä suoralla tuotti aivan väylän keskelle merkitty kari, joka oli niin merikortissa kuin plotterissakin. Miten ruotsalaiset väylänsä suunnittelevat? "Noh, tuossa on kivi mutta on se hauskempi piirtää suora väylä kuin kiertää se, niin ei se haittaa".

Matka oli kuitenkin pitkä, ja nähdessämme plotterista, että edessä olisi tulossa Stegeborg-niminen vierasvenesatama, josta olisi sitten seuraavaksi päiväksi enää tunnin matka Göta Kanalin alussa olevaan Memiin, ja silmiemme eteen avautui linnan silhuetti, päätimme päättää päivän sinne. Stegeborg vaikutti heti kättelyssä mukavalta paikalta, ja Hamnkrogenista saimme nestemäistä helpotusta satamassa maanneeseen hiostavaan kuumuuteen. Aivan sataman vieressä sijaitsi nimen mukaisesti Stegeborgin linnan rauniot. Kävimme tutustumassa linnaan, vierailu maksoi korvakuulokkeilla 50 kr/aikuinen. Illalla päätimme mennä syömään Hamnkrogeniin vaikka pitkään pohdimme, grillaisimmeko mieluummin jotain. Ravintola oli siis oikein mukavan näköinen ja illalla täynnä ihmisiä. Juuri sinä iltana tuntui siellä menevän vaan kaikki pieleen. Tilasimme tovin pohdinnan jälkeen hampurilaiset, joiden saimme kuulla olevan loppu. Tovi myöhemmin tilasimme halloumisalaatit, ja hetki tästä myöhemmin tarjoilija tuli listojen kanssa takaisin kertoen, että myös se annos oli loppu. Lopulta päädyimme ottaman alkuruokalistalta toast skagenit ja grillaamaan pääruoan itse. Olimme lopulta tyytyväisiä tähän nähdessämme naapuripöytään tulleet melko kuivannäköiset hampurilaiset. Myös joissain pöydissä tuntui olevan sekaannusta laskuissa. Mielessä kävi Gordon Ramseyn ravintolaohjelmat ja kuinka kaikki alkaa jossain kohtaa sortua. Mennessämme maksamaan ruokia baaritiskille, tarjoilija pahoitteli ja kertoi, että kaikki mikä vaan voi hajota, oli sinä päivänä hajonnut. No, onhan kausi täällä Ruotsissa vasta aluillaan, tämä ilta saattoi olla ensimmäinen kiireinen.

Stegeborgin satama 

Stegeborgin linna mereltä

Sunnuntai 9.6. Stegeborg - Söderköping

Vihdoin oli luvassa Göta Kanal! Tunnin matka Memiin tuntui pitkältä vastatuulessa painaessamme, ja sadekin kävi ripsauttamassa parit reilut kuurot ennen perille pääsyä. Rauntauduimme Memissä ensimmäisen sulun edustalle todeten normaalit kiinnittymisköytemme aivan liian lyhyiksi. Tästä eteenpäin pelissä olisivat sulutusköydet, meidän tapauksessamme sopivan pituisilta ja paksuisilta tuntuivat genoan toinen köysi sekä genaakkerin sivuköysi. Takaköyden piti olla väh. 8 metriä, ja etuköyden 8-12 m + veneen pituus. Memissä luoksemme tuli sulkuvahti kysymään, olimmeko tulossa Göta Kanaliin ja miten olimme maksun ajatelleet hoitaa. Maksun olimme laittaneet menemään Oxelösundista lähtöaamuna, ja niin kipaisimme rannalla olleeseen pieneen mökkiin etsimään koneelta maksun tiedot ja saamaan tarran mastoon sekä kaksi service-korttia (näillä pääsisimme käyttämään satamassa olevia palveluita) sekä kartan ja opasvihkosen. Ja siitä sitten vaan jännittävissä tunnelmissa suoraan suluttamaan kahden muun purjeveneen, ruotsalaisen ja saksalaisen kanssa.

Kartta kanaalin alusta

Ensimmäiseen sulkuun siirryttäessä olimme jännittyneitä: asiat oli kyllä opiskeltu, mutta miten ne käytännössä sujuisivat. Tiina käveli rantaa pitkin sululle asti kiinnittämään köydet Ernon ohjatessa venettä ja hoitaessa köysiä nousemisen aikana. Olimme takaoikealla ja kaikki sujui hyvin, melkein kuin leikiten verrattuna edessämme olleeseen ruotsalaiseen Hanse 40:een. Ensimmäiset kolme sulkua ennen Södenköpingiä kuljimme siis tässä porukassa, peräkanaa kanaalia pitkin: Hanse edellä, me keskellä, ja saksalaiset viimeisinä.

ensimmäistä sulkua...

Saksalaisten kanssa koimme pari jännittävää hetkeä heidän ajaessaan melko kovaa vauhtia perässämme: kerran tunkiessa sulkuun lähes rinnalla ja lopussa ollessamme rantautumassa he olivat kiihdyttämässä vasemmalta puolelta ohitsemme, siis siltä puolelta, jossa satama sijaitsi. Koko kolmen koplamme jäi Söderköpingiin, seuraavaan satamaan olisi ollut pitkä matka eikä sen tavoittaminen aukioloaikojen (9-18) puitteissa olisi ollut mahdollista.

Söderköping osoittautui jäätelökaupungiksi. Ja aivan loistavan makuisia ja kokoisia jäätelöt olivatkin. Jos Söderköpingiin menee, on ehdottomasti syötävä jäätelöä, oli ilma mikä tahansa. Kävimme myös illan sateisesta säästä huolimatta kävelemässä kanaalin pohjoisrannalla kohonneella "vuorella". Ylös veivät pitkät, mutkittelevat rappuset. Kipuaminen oli vaivan väärtti: maisemat olivat mahtavat, näkymä ylsi koko pienehkön Söderköpingin yli, ja sadekin hellitti sopivasti ylös päästyämme. Rantakatu hiljeni nopeasti sateen alkaessa, ja ravintolat sulkivat ovensa aikaisin sunnuntaiseen tapaansa ja päädyimme grillailemaan ohikulkijoiden ihmetellessä. Pilkulla oli myös paljon katseltavaa veneen keulassa, jossa oleskeluun hän tykästyi vaikka välillä teki mieli vuffahdella ohikulkijoille. Laskeskellessamme aikatauluamme totesimme, ettei meillä olisi kiire minnekään. Kiireen olo oli myös hellittänyt heti Göta Kanalille saavuttuamme. Jäisimme siis toiseksi päiväksi ihmettelemään Söderköpingiä, joka ei vielä ehtinyt paljoa aueta.

Söderköping kukkulalta katsottuna

Maanantai 10.6. Söderköping

Päivä aloitettiin lenkillä kanaalia vierustaneessa metsikkö/kukkulamaisemassa, ja olimme onnistuneet ajoittamaan lenkkipäivämme maaston kannalta mainiosti. Aamuauringon jälkeen sateiseksi muuttuneeseen päivään päivään mahtui myös muuta kävelyä kaupungilla, kauppa-, diesel- ja vieheostoksia, lounas rannalla olleessa ravintolassa sekä pyykkäystä. Illalla teimme tortilloja, poikkeuksellista veneruokaa ja jatkoimme blogin kirjoittelua sateen ropistessa Ernon virittämään sitlådasuojaan. Aamulla vain harva vene oli lähtenyt satamasta ja mietimme, mahtaisimmeko saada seuraavaksi päiväksi seuraa sulkuihin.

Tukholman saaristossa: 3.6. Svenska Högarna - 6.6. Öja (Landsort)

Maanantai  3.6. Svenska Högarna - Sandhamn

Maanantaina lähdimme liikkeelle rauhassa klo 11 aikoihin ulkokautta kohti Sandhamnia. Illaksi oli luvattu navakkaa tuulta pohjoisen puolelta, pohdimme menoa Lökholmiin, mutta selvää kuvaa Snadhamnin ja Lökholmin välillä kulkevan lautan aikataulusta emme saaneet, joten jätimme päätöksen tehtäväksi fiiliksen pohjalta perille saavuttaessa. Merellä oli vielä idästä tulevia maininkeja jäljellä, tuuli oli heikohkoa pohjoistuulta. Koska matka ei ollut pitkä, päätimme tuulen vähyydestä huolimatta nostaa purjeet ja nauttia lounasta niin. Erno sanoi, ettei enää usko koviin tuuliin, kun edes kohtuullisia purjehdustuulia ei tunnu meille riittävän. Lounastimme siis rauhassa parin solmun vauhdissa. Sitten tuuli alkoi nousta ja kääntyi luoteeseen. Suuntamme ollessa etelän ja lounaan välillä olimme innossamme: pääsimme sivutuulella ensimmäistä kertaa todella purjehtimaan, mahtavaa! Puolen tunnin hauskan purjehduksen jälkeen tuuli kuitenkin jatkoi yltymistään ja alkoi kerätä jyrkkää aallokkoa. Hetkessä keli oli koventunut tuntuvasti: sitlådassa nukkumisesta nauttiva koira sai siirtyä sisälle turvaan putoamiselta. Vähän aikaa jatkoimme vielä täysin purjein, sitten reivattiin genoaa ja löysättiin isopurjetta. Tuuli piiskasi niin kovaa, ettei Tiina saanut pidettyä enää suuntaa, ja aallot löivät ensimmäistä kertaa sitlådan varalaidan yli. Isopurje oli siis pakko laskea ja matkaa jatkettiin reivatulla gennulla ja moottorilla. Vielä oli hieman matkaa pois avomereltä Sandhamniin vievälle väylälle kovassa aallokossa. Erno meni kuuntelemaan moottorin kierroksia sisälle ja huomasi pilssissä olevan huomattavan paljon vettä.  Tiina jäi ohjaamaan, mikä oli nyt kevyempää pienellä purjeella ja moottorilla vaikka vene keinui aallokossa reilusti. Kun vihdoin saimme eteläviitan kierrettyä, ja suunnan kohti Sandhamnia, alkoi sataa ensin hetkellisesti rakeita, sitten valtavia vesipisaroita. Tätä ruotsalainen neljän pisaran säämerkki varmaan tarkoitti. Sandhamn alkoi pikkuhiljaa hahmottua edessä vaikka sade söi näkyvyttä. Vielä puolisen tuntia pilssiä tyhjentäen ja mahdollisia vuotopaikkoja tutkien sekä aallokossa keinuen ja luodot alkoivat vihdoin suojata ja rauhoittaa menoa. Höykytyksen jälkeen emme edes jaksaneet miettiä Lökholmiin menemistä ensimmäistä kertaa, olot Sandhamnissa vaikuttivat siedettäviltä.

Ilta meni levätessä, ja sateen ropinaa kuunnellessa. Pilssissä oleva vesi osoittautui haljenneen  kaasupullon säilytysastian syyksi. Erno oli ennenkin todennut, että vesi nousee kovassa kelissä astiaan, josta kaasupulon vuotaessa, kaasu menee ulos. Satamassa oli vain muutamia purjeveneitä, joista pari oli suomalaisia. Ruotsalaisissa purjeveneissä vaihtui miehistöä: tälläkin kertaa kyseessä taisi olla vuokrapaatteja. Sandhamnin satamakonttorin piti olla auki klo 19 asti, mutta kukaan ei ollut enää klo 18 jälkeen paikalla. Soitimme ovessa olleeseen puhelinnumeroon, ja sovimme, että chekkaisimme sisään vasta seuraavana aamuna. Illalla teimme ruokaa poikkeuksellisesti veneessä.

Tiistai 4.6. Sandhamn

Olimme Suomessa pakanneet lenkkeilyvarusteet mukaan ja nyt tuntui hyvältä hetkeltä ottaa ne ensimmäistä kertaa käyttöön. Aamu alkoi siis juoksulenkillä, jonne lähdimme rinnettä ylös Sandön-saaren keskiosaan. Maasto osoittautui oivalliseksi: leveää hiekkatietä riitti metsikössä ja ympäröivät värit olivat intensiivisen vaaleanvihreät. Sataman suihkut olivat siistit, mutta veden lämpötilaa ei saanut säädettyä eikä peseytymishuoneessa ollut lämmitystä. Erno oli lukenut Vene-lehden artikkelista, että paikan päällä piti olla sauna, mutta tämä luksus oli muuttanut harmiksemme Lökholmiin. Pukeutuminen suihkun jälkeen oli siis viileää puuhaa, eikä palvelutarjonta tuntunut kohtaavan paikan mainetta, ainakaan näin alkukesästä. Satamakonttorissa selvisi nyt, ettei meidän tarvinnut maksaa vielä vaan paikassa noudatettiin hotellityyppistä check in - check out -mallia. Konttorin tyttö mainitsi vielä, että mitä todennäköisimmin voisimme saada maksun puoleen hintaan, koska kausi ei ollut vielä virallisesti alkanut. Tämä lämmitti mieltä, hinta oli nimittäin normaalisti 250 kr + sähkö 80 kr. Paikallinen ruokakauppa oli alkukesälle tyypillisesti avoinna vain aamu ja iltapäivisin pari tuntia kerrallaan. Kauppa näytti ulkoa olemattomalta, mutta sisältä paljastui kohtuullisen hyvä valkoima melkein mitä vaan. Hintalaput eivät vain olleet kohdissaan, joten ostostenteko oli hieman sokkoammuntaa. Ehkä paikat saadaan järjestykseen sitten kauden alkaessa. Myös muita kauppoja oli auki aamupäivällä, kun lautta toi ihmisiä mantereelta; ne kuitenkin sulkeutuivat klo 15 aikoihin, lautan taas viedessä väkeä pois. Kellon lähestyessä puolta päivää päätimme, että jäisimme toiseksi yöksi ja menisimme illalla syömään ravintolaan ensimmäistä kertaa reissullamme. Olisimme halunneet käydä myös paikallisessa kahvilassa, mutta sen terassi oli juuri remontissa eikä kuuluisaa seglarbullea ollut siis saatavilla. Myöskään paikallinen baari ei ollut auki ovessa olleesta aikataululapust huolimatta. Iltapäivä kuluikin sitten paikkoja korjaillessa. Vuotavan kaasun ulosvienti paljastui todennäköisimmäksi pilssiveden aihauttajaksi: Ernon rakentamasta ämpäri-putki-järjestelmästä oli ämpäri haljennut kyljestään hieman ennen matkalle lähtöä. Olimme tuulessa ja aallokossa kallistaneet todennäköisesti niin paljon, että peräpeilissä olleesta ulosviennistä oli virrannut vettä ämpäriin ja halkeaman kautta veneen pohjalle. Aiheuttaen täten muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.

 Illan ravintolaksi valikoitui Sandhamns Värdshuset, josta saimme hyvää ruokaa ja mukavaa palvelua.

 


Keskiviikko 5.6. Sandhamn - (Svenska) Utö

Nyt oli aika taas jatkaa matkaa. Saimme Sandhamnin yöt ja yllätykseksemme myös sähköt puoleen hintaan huomautettuamme uudelle työntekijälle edellisen kertoneen alennuksesta. Puksutimme moottorilla Runmarön pohjoispuolelle, jossa nostimme isopurjeen ja genoan ja jatkoimme lounaaseen päin sivuvastaisessa. Tuuli kuoli kuitenkin nopeasti, taas kerran, ja alkoi sen jälkeen kääntyillä milloin minnekin. Matkaa jatkettiin siis koneella ja genoa rullattiin auki aina, kuin tuuli oli siihen sopiva ekstravauhdin saamiseksi. Lopussa olevalla aukolla vastainen tuuli alkoi voimistua, mutta tylsistyneinä matkantekoon emme enää jaksaneet lähteä luovimaan vaan jatkoimme koneella, ja tuulen kääntyessä hieman sivuun, genoalla. Saapuminen Svenska Utöseen oli mielenkiintoinen, koska satamaan ei johtanut väylää, ainoastaan "turvamerkkejä" oli ripoteltu mataliin kohtiin. Rannassa ei ollut selkeää merkintää siitä, miten laituriin tulisi ensisijaisesti kiinnittyä ja päädyimme poijujen ja ruotsalaisen erikoisuuden, vedestä tulevien peräköysien puutteessa ankkurointiin. Utöseen oli mukava saapua: täällä oli ensimmäistä kertaa se tunne, ettemme olleet liian aikaisin liikkeellä. Leipomo sekä pari kauppaa olivat auki, ja moottoriveneitä alkoi saapua pari tuntia meidän jälkeemme. Yöpymisen hinta oli 210 kr ja sähkö olisi maksanut 55kr, muttemme sitä tarvinneet. Seuraavana päivänä oli Ruotsin kansallispäivä ja yleinen vapaapäivä, siksi ihmisiä oli varmaankin liikkeellä. Illalla nautimme itsetehtyjä ja -kuorittuja katkarapuleipiä sitlådassa. Utötä olisi ehdottomasti ollut mukava kiertää esimerkiksi satamakonttorista vuokrattavilla pyörillä, mutta aika ei siihen riittänyt. Saarella olisi ollut myös vaikka minkälaista ajanvietettä tarjolla: tänne voisi tulla toistekin paremmalla ajalla.


Torstai 6.6. Utö - Öja Norra Hamnen (Landsort)

Aamulla kävimme ostamassa pullaa sekä erityisen herkulliset luonasleivät leipomosta. Ilma oli lähdettäessä alkuun lähes tyyli, mutta nautimme auringon paisteesta ja leivistä rauhassa. Lopulta tuuli alkoi nousta ja osoittautui ensimmäistä kertaa purjehdukseen sopivaksi, sivuvastaiseksi. Viikon matkaamisen jälkeen saimme siis vihdoin kunnon purjehduspäivän!- Öjassa päädyimme menemään viralliseen, pohjoisosassa olevaan vierasvenesatamaan. Öjassa oli jonkun verran veneitä ja hauskuudeksemme satamaisäntä osasi hieman suomea. Yöpymismaksu oli edullinen 100kr, meille suomeksi lausuttuna.

Öja norra hamn

 Vuokrasimme myös pyörät 60 kr kappalehintaan, jotta pääsimme katsomaan saaren eteläpäässä olevaa Landsortin majakkaa. Pyörät osoittautuivat heikkokuntoisiksi, mutta ajoivat asiansa koiran juostessa rinnalla n. 4 km/suunta. Jätimme pyörät kylään saavuttuamme, ja löysimme mukavan paikallisen kaupan/pubin läntisen sataman reunasta. Nautimme yhdet kylmät juomat, ja lapsia kerääntyi ihastelemaan ja silittelemään Pilkku-koiraamme. Tästä oli vielä hieman matkaa majakalle, jonne emme harmiksemme päässeet sisään tutustumaan. Matka saaren päästä päähän oli kuitenkin vaivansa arvoinen. Illalla grillailimme laiturilla ja pohdimme, lähtisimmekö suoraan kohti Göta-kanaalin alkua vai kiertäisimmekö sisempää reittiä pysähtyen vielä kerran matkalla. Tuulet vaikuttivat olevan nopeampaa reittiä vastaan, mutta päätimme katsoa tilannetta uudestaan vielä aamulla.

...

Landsortin majakka

Suomesta Ruotsin puolelle: 30.5. Karuna - 2.8. Svenska Högarna

Torstai 30.5. Karuna - Tammo

Matkaan lähdimme torstai-iltana vene pullollaan tavaraa, kuitenkin varmoina siitä, että jotain tärkeää unohtui. Ensimmäisen etapin tavoitteena oli vain päästä liikkeelle mökkirannasta. Tunnelma oli hyvä, olihan edessä kaksi kuukautta Itämerta kiertäen. Peimarilla kuljettaessa alkoi kuitenkin nousta sankka sumu, joka kylmäsi kehoa ja mieltä. Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi valikoituikin lyhyen matkan päässä, Tammon saaressa oleva KVS:n tukikohta, jonne matkaa kertyi 3 tuntia. Juuri ennen rantautumista alkoi sumu taas hellittää ja ah, aurinko paistaa. Ekalle illalle varattu kuohuviinipullo pääsi siis poksahtamaan. Illalla nautimme auringon paisteesta, grilliruuasta ja suunnittelimme tulevaa matkaa. Näissä suunnitelmissa oli kulkea Kökarin kautta ja miettiä sitten tarkemmin pysähdyspaikkoja Ruotsia kohti edettäessä.


Perjantai 31.5. Tammo - Yxskär

Aamu valkeni sumuttomana ja aurinkoisena, mutta missä oli tuuli? Puolitoista viikkoa oli ehtinyt tuulla idästä, alkumatkan piti siis sujua pitkälti sivumyötäisessä. Purjehtimista yritimme tällä taipaleella, mutta vauhdin jäädessä 1 solmun tietämiin oli pakko turvautua vanhaan Farymann-herraan. Maisemia ehtisi katsella sitten Ruotsin puolella hitaammassa vauhdissa. Aluksi ajattelimme mennä Borstöseen, mutta koska itätuuli vaikutti jatkuvan päädyimme suojaisempaan Yxskäriin. Viittä solmua sitten puksutimme perille, ja kuinka ollakaan, tuuli nousi heti rantautumisen jälkeen. Yxskäriin ankkuroiduimme saaren länsipuolella olevan lahden etelärantaan. Saari on luonnonsatamana yleisessä tiedossa ja sieltä löytyy lähes joka tuulensuunnalta suojaisa rantautumispaikka. Saaressa on myös luontopolku, sisäjärvi ja puucee.

Lauantai 1.6. Yxskär - Utö

Lauantaina herättiin edellistä päivää pilvisempiin olosuhteisiin ja yöllä oli hieman sadellutkin. Matkaan päästiin aamutouhujen jälkeen 10 jälkeen. Tarkoituksena oli edetä Kökariin asti, mutta toisin kävi. Purjeet nostettiin lähes heti vaikka tuuli olikin melkoisen heikko. Hetken päästä päädyttiin nostamaan genaakkeri, jotta noin 4 m/s puhaltava itätuuli saisi meihin edes vähän liikettä. Genaakkerin nostossa onnistuttiin taas talven jäljiltä sähläämään kiitettävästi ensin väärinpäin, sitten kierteelle ym. Kun se vihdoin saatiin ylös ja vetämään, alkoi sataa ja tuuli lopahti. Koneella ohittanut saksalaisvene varmaan pohti, että turhaan siinä sähelsitte... Kone pääsi siis jälleen käyttöön ja lähes pläkässä puskettiin eteenpäin. Jurmon ja Utön ohittava väylä on leveä, suora ja pitkä, autopilotin ja koneen hoitaessa hommansa ei miehistölle paljon tehtäviä jäänyt. Koska heikot itätuulet olivat jatkumassa, alkoi Kökariin meneminen ja sieltä Ahvenanmaan eteläpuolitse eteneminen Rödhamnin kautta Ruotsiin kuulostaa tylsältä. Päädyimme siis muuttamaan suunnitelmia ja otimme suunnaksi Utön; sinne on aina mukava mennä ja Erno oli aina haaveillut lähtevänsä aamutuimaan Utöstä avoimelle merelle ja jonnekkin kauas... Menimme hotellin laituriin, jotta saimme lisää vettä, venettä hieman pestyä siitepölyistä sekä itse saunottua illemmalla. Hintaa yöpymiselle tuli 25 euroa ja saunomiselle rivitalosaunassa 2x8 euroa. Ennen saunomista kävimme kaupassa Utö handelissa, joka oli kevätaikataulun mukaisesti vain tunnin auki arki-illan aikana. Muita huviveneitä ei tässä vaiheessa reissua ollut näkynyt kuin kourallinen, eikä Utökään tehnyt poikkeusta: yksi Bavaria ja yksi Dufour, jotka taisivat nekin olla vuokrakäytössä...
Jostain syystä tuuli taas nousi selkeästi illalla ja lepuuttajia sai lisätä kyljelle (samalla vähän muidenkin kiinnityksiä parannellen kun uudenkarhea Dufour kulutti laituria). Ennusteet lupasivat seuraavalla päivälle itä/kaakkoistuulta 3-7 m/s ja toivoimme pääsevämme genaakkerilla vähintään 5 solmua, jolloin selviäisimme matkasta Svenska Högarnalle noin 12 tunnissa.


Sunnuntai 2.6. Utö - Svenska Högarna

Herätyskello oli asetettu soittamaan ennen kello kuutta, jotta ehtisimme varmasti illaksi perille. Yön aikana tuuli oli tyyntynyt reippaasti vaikka maininkia oli ehtinyt kertyä. Vene irtosi laiturista juuri ennen kello seitsemää ja aluksi matkanteko purjeilla vaikutti lupaavalta: Utöstä ulos etelään suunnattaessa noin luovikulman tuuli kuljetti meitä mukavasti. Kuitenkin, kuten tässä vaiheessa oli jo totuttu, keulan kääntäminen kohti Ruotsia sivumyötäiseen sai tuulen pikkuhiljaa heikkenemään ja veneemme matelemaan genaakkerin nostosta huolimatta. Taas tarvittiin konetta, tällä kertaa purjeiden avuksi, jotta perille pääseminen 12 tunnissa olisi mahdollista. Hitaasti Utö ja lähellä ankkurissa ollut tankkeri katosivat näköpiiristä ja ympärillä oli enää pelkkää merta. Näillä paikkeilla totesimme, ettei puhelinverkkoa ollut enää saatavilla, emmekä myöskään olleet ilmoittaneet kenellekään reittimuutoksestamme. Alkoi pitkä odotus. Laskimme genaakkerin, kun se alkoi roikkua lakanana. Pilkku-koira nukkui sitlådassa auringon porotuksessa lähes koko matkan ja onnistui käsittämättömästi pidättämään hätänsä koko 12 tuntia 8 kk iästään huolimatta. Ensin ilmestyi näköpiiriin Bogskärin luotoryhmä ja majakka, jotka jäivät meistä melko kauas vasemmalle. Vain hetki (joka tässä tapauksessa on suhteellinen käsite) Bogskärin ohituksen jälkeen etuoikealla alkoi näkyä Svenska Björn -majakka ja olimme saapumassa Ruotsin aluevesille. Näillä paikkeilla tuuli alkoi hieman voimistua, ja oli aika taas yrittää genaakkerilla ja vähentää vetoa pitkään käynnissä olleelta moottorilta. Iloa kesti hetken, jonka jälkeen tuuli taas himmasi ja palattiin isopurje - moottori -yhdistelmään. Aika Svenska Björnin ohituksen ja Svenska Högarnan näkymisen välillä tuntui tappavan pitkätä. Kymmenen tunnin matkanteon jälkeen alkoi edessä vihdoin näkyä maata: majakka ja masto siinsivät horisontissa. Mieliala kohosi välittömästi, vaikka rauntautumiseen meni vielä se pari tuntia. Puhelimen kuuluvuuskin palasi saarta lähestyttäessä ja pääsimme pähkäilemään, miksei Sonera löytänyt automaattisesti nettiverkkoa "surffaat samalla hinnalla Pohjolassa ja Baltiassa" -liittymästä huolimatta. Rohkaistuimme valitsemaan itse Telian, sehän sen olisi pakko olla, ja näin myös Soneran sivuilta myöhemmin saimme luettua. Lopulliseksi aukon ylityksen kestoksi kertyi 11 tuntia 50 minuuttia, joka olisi ollut mahdoton saavuttaa ilman moottorin avustusta.

Svenska Högarna on kuvankaunis luotoinen luonnonsatama. Saarta asuttaa kaksi perhettä, joille on varattu matalampi ja syvemmällä saaressa oleva pohjoispuolelle aukeava lahti. Erno oli nähnyt netissä kuvan purjeveneestä laiturissa, ja laiturin bongasimmekin pitkältä itäpuolen luotojen välistä. Ajoimme sinne epävarmoina, voisiko syvyys kapeassa välissä todella riittää. Tiina huuteli keulassa suuntaohjeita ja lopulta olimme laiturissa kylkikiinnityksessä. Tässä kohtaa syvyyttä ei kaiun mukaan ollut enää kuin 1,8 metriä, mutta matkan varrella ei lukema käynyt alle 2,3 metrin, joten muuten kuin kyljikkäin laituriin on mahdollista kiinnittyä suuremmallakin purkkarilla. Laiturissa näkyi syvät köysien kuluttamat urat: keli oli ollut armoton jollekin toiselle veneelle. Omalla tavallaan siis onneksi sää oli nyt mikä oli, muuten olisi saaren näkeminen ollut mahdotonta. Laiturissa yöpyjälle oli tarjolla ilmaista sähköä, ainakaan emme löytäneet mitään tietoa yöpymismaksusta, sekä kaksi puuceetä ja roskapiste.

Laiturissa. Edessä aukeaa sisääntuloreitti.

Saarella sijaitsee majakka, jonne vievä tie kulkee aivan talon vierestä. Moni veneilijä lienee eksynyt myös talojen pihalle, koska reitti oli osoitettu kyltein. Majakkavierailu olisi maksanut 25 kr henkilöltä, mutta törmättyämme viereisen talon rouvaan ja juteltuamme hetken saimme luvan käydä ihailemassa maisemia ilmaiseksi. Ja mitkä maisemat ne olivatkaan! Toisella puolella vain aavaa merta, ja Tukholman saaristoonkin reilusti matkaa. Mikä paikka tämä olisikaan asua! Kävimme vielä tutustumassa pienen mökin, informationsbodenin sisältöön ja kirjoittamassa nimemme vieraskirjaan. Veneilykausi ei selvästikään ollut vielä Ruotsissa alkanut, koska tämän vuoden kohdalla ei lukenut kuin vasta muutama veneen nimi.

Näkymä majakasta avomerelle. Kauempana luotojen välissä voi erottaa purjeveneen maston: siellä veneemme on laiturissa.

Tuuli oli kävelymme aikana kääntänyt pohjoiseen. Illalla jaksoimme vielä grillata laiturin vieressä olleella tasaisella kalliolla ennen nukkumaanmenoa. SMHI:n säätiedotuksessa ennustettiin kovaa tuulta seuraavaksi illaksi, mutta koska suunnitelmissa oli siirtyä vain n 4 h matka Sandhamniin, ei herätystä laitettu kovin aikaiseksi.