Kausi 2013

Purjehduskausi 2013 kulminoitui Etelä-Ruotsin kiertoon. Aikaa reissuun kului melko tarkalleen 2kk (63 päivää), tarkoituksena oli nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Vaikka aikaa oli käytettävissä näinkin ruhtinaallisesti, jäi silti paljon vielä näkemättä. Maileja kertyi yhteensä 1400 ja satamia tuli nähtyä 51 kappaletta.
Reissu oli ikimuistoinen ja onnistui hämmästyttävän hyvin myös vanhalla ja pienellä veneellä. Kanaalissa "purjehdus" oli myös täysin uusi asia molemmille. Siitäkin jäi kuitenkin positiiviset fiilikset. Itse purjehdusta oli tietenkin vähän, mutta vapauttavaa oli unohtaa merisäät ja satamista stressaaminen hetkeksi. Maksuthan hoidettiin jo kanaaliin mennessä (sulut+vierasvenesatamat), joten aamuisin ei tarvinnut kuin pohtia, kuinka monta sulkua tänään tahdottaisiin mennä ja mitä matkalla pitäisi nähdä. Välillä eteneminen suluissa tuntui kyllä hitaalta kun kerrankin matkaa tehtiin 6 tuntia ja edettiin kymmenisen mailia. Toisaalta kun lystistä oli pulittanut yli 600€, niin ei kannattanut turhaan kiirehtiä. Eli jos kestää kovan hinnan ja leppoisan tahdin, niin suosittelen ehdottomasti Götakanaalia myös muillekkin,

Koiramme Pilkku (tuolloin 8kk), sai myös hyvän merikasteen kun elämän toinen purjehdusreissu kesti 2kk. Kehitys oli valtava, tästä on hyvä jatkaa.

Jos kiinnostuit, ei muutakun alhaalta ylöspäin lukemaan.

Loppureissusta on vielä paljon kirjoittamatta, toivottavasti nekin saadaan tänne jossain vaiheessa...

-Erno

Kattegatilla.

 Anholtin rantaa

Helsingörin herkkuja 10 tuntia purjehtineille.

  

 

 Jazz-brunssi Köpiksessä, nam!

 

 Allinge Bornholmissa. Onneksi oma vene ei ole täällä keskellä.

Byxelkrok Ölannissa, päästiin rivin keskimmäisiksi, aivan rannan tuntumaan.

 

Hanö

Länsirannikolle: Vänern - Kattegatt

24.6. Mariestad - Spiken


Vänerniä lähdimme ylittämään kahdessa osassa. Vasta matkaan päästyämme tajusimme järven koon: hyvä, ettemme olleet suunnitelleet töräyttävämme sen yli kerralla, varsinkin kun tuulta riitti purjehtimiseen vain alkumatkasta. Loppumatkasta saimme sadekuuroja niskaamme. Päätimme yöpyä Vänernin etelärannalta kurottavan niemen yhdessä tunnetuimmista vierasvenesatamista eli Spikenissä.


Paikkana satama oli mukavanoloinen ja rannassa oli paljon kojuja, jotka kuitenkin olivat kuurosateiden yllättäessä enemmän tai vähemmän hiljaisia. Satamasta reippaan kävelymatkan päässä sijaitsee prinsessasatuihin sopiva Läckön linna, jonka olimme nähneet hieman ennen saapumistamme. Kävimme uimassa linnan vieressä olleella rannalla, ja vesi tuntui todella kylmältä! Linnan kupeessa on myös kahvila sekä luontokeskus. Kahvilla pistäydyttyämme alkoi sataa kaatamalla. Linnaan ei ollut koiran kanssa valitettavasti asiaa, eli sisätutustuminen jäi tällä kertaa väliin. Menimme pitämään sadetta luontokeskukseen, josta meidät hetken kuluttua tultiin ajamaan ulos, koska myöskään tänne ei saanut koiraa tuoda sisälle. Tuntui oudolta, olimme ehtineet jo tottua siihen, että kaikkialla koirat otettiin iloisesti vastaan, ja nyt sentään oltiin luontokeskuksessa. No jaa, sade hieman taukosi ja lähdimme tallustamaan takaisin veneelle, ihmeellisellä tuurilla lähes kuivina pysyen. Bussilinja olisi kyllä kulkenut linnalta satamaan, mutta vain aamupäivisin.


Satamamaksua tuli illalla keräämään työntekijä ja homma hoitui näppärästi käteisellä. Tarkka summa ei tietenkään mieleenpainunut, mutta 120-150kr hinta taisi olla.




25.6. Spiken – Vänersborg


Tuulettomuus jatkui seuraavana Vänern-päivänä. Nyt saimme myös auringon paistetta melkein koko matkalle. Alkutaival oli melkoista keppipujottelua, että pääsimme niemen kärjen saaristosta avoimelle Vänernille. Järveä ylitettiin tasaisella puksutuksella, eipä siinä mitään mielenkiintoisempaa. Mielenkiintoa sen sijaan riitti, kun saavutimme Trollhättekanalin ensimmäiset sillat, joiden jälkeen oli Vänersborgin vierasvenesatama. Ensimmäisen sillan alta mahduimme menemään ilman sillan avausta. Rautatiesillalle saavuttaessa mitään ei alkanutkaan tapahtua. Odotimme Göta Kanalin tyyppistä tilanteen kehittymistä: hetkessä alkaisi valkoinen valo vilkkua sen merkiksi, että meidät on huomattu ja siitä hetken kuluttua avautuisi silta. Mitään ei tapahtunut. Tässä kohtaa mieleen muistui, että olimme kuulleet matkan varrella vastaantulleilta suomalaisilta, että vhf:ää todella tarvitsee Trollhätte kanalilla siltojen avautumisen edistämiseen. Erno siis kutsui siltaa VHF:llä, mutta laite tuntui toimivan heikosti. Lopulta kiinnityimme huonosti siihen sopivaan laituriin, vilkuttelimme kameroille ja jatkoimme huutelemista. Jossain kohtaa kuulimme vastauksen: avautumiseen menisi vielä kymmeniä minuutteja. Kuitenkin yhtäkkiä sillan valkoinen valo alkoikin vilkkua, ja tuli pieni kiire saada vene liikkumisvalmiiksi. Tuntui hyvältä päästä satamaan siltasäädön jälkeen, päivämatkan kestoksi kertyi lähes 8 tuntia. Vänersborgista löysimme suuren ruokakaupan pienen kävelymatkan päästä. Sataman fasiliteetit olivat hyvät ja ilta sujui leppoisasti. Miehistömme vahvuus väheni yhdellä, Trollhätte kanalia lähdettäisiin selättämään siis kolmen ihmisen ja yhden koiran voimin.




26.6. Vänersborg - Kungälv


Tämä päivä oli varmasti matkamme sateisimpia: vettä jaksoi tulla oikeastaan koko sen ajan, kun olimme liikkeellä, eli lähemmäs 10 tuntia. Kuten epäilimmekin, VHF:n kanssa oli ongelmia, emmekä pystyneet kutsumaan siltoja avattavaksi. Onneksi ne kuitenkin avautuivat ennemmin tai myöhemmin.. Ensimmäiselle sululle päästyämme meidät käskettiin odottamaan huvivenelaituriin, ja taaksemme mutkan takaa ilmestyi suuri tankkeri matkalla samaan suuntaan. Kauppaliikenteellä on kanaalissa etuajo-oikeus ja tämän vuoksi kulutimmekin noin tunnin verran seuraten tankkerin sulutusta alaspäin ja muutaman paatin matkaan ylös. Sulut tuntuivat helpoilta Göta kanalin törmän reunalla juoksentelun jälkeen. Myös yksi ekstra miehistönjäsen saattoi auttaa asiaa. Ideana oli roikkua kiinni valtaisan sulun reunoissa olevista koukuista tai tikapuista joko keksillä tai köydenpätkällä. Me pidimme kahdesta kohtaa kiinni, venettä oli tällöin helppo hallita vaikka kiinnittyminen vaati enemmän tarkkuutta. Pari muuta venettä otti vain yhden kohdan, ja tällöin vene saattoi kiertyillä vaikkei virtausta erityisemmin suluissa ollutkaan.


Sulkuja oli vaivaiset 6 koko matkalla. Göta Kanalin esitteessä ollut aika-arvio (9 tuntia) oli enemmän kuin optimistinen: se oli pakko olla laskettu maksiminopeuksilla, jotka tässä kanaalissa vaihtelivat 5 - 10 solmun välillä. Meidän puolellamme oli virtaus, joka lisäsi vauhtiamme reilun solmun verran. Maisemat olivat ankeita: hylättyjä rakennuksia ja metsikköä. Päätimme Lilla Edet -nimisen sataman kohdalla jatka vielä matkaa sateesta huolimatta. Toinenkin purjevene, pieni ruotsalainen, oli jatkamassa, ja pääsimme nyt peesissä siltojen alitse.


Kungälvin vierasvenesatamaan kuljettiin pientä sunttia pitkin. Vierasvenepaikat olivat hieman kyseenalaiset, menimme itse ensimmäiseen laituriin koska alue näytti niin matalalta; toinen paikalle lähes samaan aikaan saapunut purkkari otti pohjastaan kiinni laiturin toisella puolella. Lähellä ei ollut muuta kuin vessakontti sekä linnanrauniot. Satamamaksu olisi pitänyt kai käydä maksamassa jonnekin, mutta minne, se jäi meille epäselväksi. Päätimme maksaa maksun, jos joku sitä tulisi meiltä pyytämään. Löysimme vähän matkan päässä olleesta pienestä keskustasta pienen italialaisen ravintolan nimeltä Il Trullo, joka osoittautui todelliseksi helmeksi. Aivan fantastista päästä syömään hyvää ruokaa ja nauttimaan viiniä ja olutta pitkän ja märän päivän päätteeksi.




27.6. Kungälv - Dunsö


Onneksi sadesää antoi vihdoin suurelta osin periksi ja pääsimme pieniä kuuroja lukuunottamatta puksuttelemaan loppumatkan kanaalista. Jäljellä ei ollut kuin yksi matala silta, harmi, että muita veneitä ei ollut liikkeellä kanssamme samaan aikaan. Silta onnistui kuitenkin yllättämään meidät ja sieltä löytyi yhteydenottopuhelin, jolla saimme näppärästi sovittua sillan avaamisesta.


Kanaali muuttui jossain kohtaa Göta-joeksi, joka laskee Göteborgin läpi. Siitä mekin kuljimme, aivan suuren kaupungin sydämessä, göteborgilaisemme ollessa haltioissaan maisemista. Pitkästä aikaa olimme saapumassa merelle, vaikka veden suolaisuus tuli vasta reilun matkaa Göteborgin ohitettuamme. Tuuli kuitenkin lisääntyi ja aallot kasvoivat, kuten merellä kuuluukin. Pääsimme pitkästä aikaa purjehtimaan! Riemu loppui kyllä lyhyeen, koska etelätuuli muuttui vastaiseksi hieman mantereesta ulos päästyämme. Liikennettä kyllä riitti Göteborgin edustalla, niin matkustajalauttoja kuin huviveneitä, myös omituisesti väylällä pyörivä ja savuttava hinaaja (testiajossa kenties?). Huippua oli, että hylje päätti nousta pienelle luodolle ja aloittaa siinä lekoittelun kaiken touhun keskellä!


Puskimme moottorilla vastatuuleen etelään päin hieman ”pienempään” Dunsön saareen. Pienempään siinä mielessä, että lähellä olisi ollut ”paikallinen Vepsä”, Styrsö, jonne göteborgilaiset usein suuntaavat saaristoon lähtiessään. Dunsö ei osoittautunut erityisen pieneksi, tarjolla oli esimerkiksi keilaamista ja hyvät lauttayhteydet Göteborgiin. Eräiden veneilijöiden kanssa keskustellessamme kuulimme, että pohjoisessa Marstrandissa olisi ollut purjehduskilpailut seuraavana päivänä. Ajatus niiden seuraamisesta oli kutkuttava, mutta tulimme siihen tulokseen, että ajallisesti ei olisi järkeä lähteä nyt takaisin päin ja sitten taas etelään. Dunsössä asioimme ensimmäistä kertaa maksuautomaatin kanssa, täytimme taas ruokavarastojamme ja paistoimme herkullisia lettuja illalla laiturilla.




28.6. Dunsö - Vallda Sandö


Dunsössä herättiin tuuleen ja auringonpaisteeseen. Satamakonttorin tuulimittari näytti aamulla 9m/s ja puuskissa 11m/s. Edellisenä iltana oli tultu lopputulokseen, että kovan vastaisen tuulen takia lähdettäisiin lautalla kiertelemään saaria tai göteborgiin käväisemään. Aamupäivä kului kuitenkin nopeasti emmekä oikeen päässet päätökseen miten päivä kulutettaisiin. Tuuli oli hieman laskemaan päin mutta poukkoili kuitenkin 10m/s paikkeilla ja rupesimme pohtimaan, että pitäiskikö sittenkin lähteä etenemään. Ajattelimme, että tuuli ei ole niin paha ettemmekö voisi luovia hieman etelään, olihan tässä tasaisia päiviä vietettykkin jo kanaalissa. Otimme isoon yhden reivin ja lähdimme puskemaan ensin moottorilla kapeimman kohdan ohitse ja sen jälkeen purjeilla. Pohjanmeri (Kattegat) osottautui kuitenkin selkeästi eri mereksi kuin Itämeri. Aallon korkeus tuntui hurjalta tuuleen verrattuna ja suolavettä lensi roppakaupalla yli veneen. Vaikka matkaa ei ollut kuin kymmenisen mailia, tuntui vasta-aalokkoon jyskyttäminen aika pitkältä. 1 reivi isossa ja kaksi genuassa matka edistyi vastaiseen kuitenkin noin 5 solmua ja sivuttaiseen 7 solmun paikkeilla.


Vallda Sandön erottuessa edessä, jokainen oli tyytyväinen höykytyksen loppumiseen. Itse satama osoittautui isoksi paikallisen pursiseuran satamaksi, josta löytyi myös reilulle kymmenelle vierasveneelle paikka. Sataman suulla kasvillisuuden peitossa oleva hiekka pohja näytti käsittämättömän matalalta ja kaiku näytti välillä vain metriä. Mitään muuta reittiä satamaan ei ollut ja kun veneitä satamassa oli varmasti yli 100, oli vain pakko uskoa että kyllä tästä pääsee. Vene saatiin taas perinteisesti kyljikkäin tilavaan laituriin, joka oli uudenkarkea. Laiturilta sataman sisääntuloa ihmetelessäni totesin että vettä on ainakin kolmemetriä, pohjasta vaan nousee kahden metrin "matto" kasvillisuutta, joka saa veden näyttämään hämmentävän matalalta. Eipä ole kotikulmilla tullut tällaistakaan vastaan... Sataman palvelut eivät olleet päätähuimaavia. Niihin kuului 1 suihku, vessa miehille ja naisille, roskis ja vesi + sähkö. Toisaalta satamamaksuakaan ei kerätty kuin toiselta yöltä.

Göta Kanal vol 2: Vättern - Vänern

15.6. Motala - Vadstena


Ensimmäinen etappimme Vättern-järvessä voi alkaa. Emme ole koskaan ennen purjehtineet järvessä ja Vättern tarjosi siitä hyvää makua. Edellinen päivä oli ollut todella tuulinen ja nytkin tuulta oli luvattu riittävästi. Pääsimme etenemään lyhyen etappimme luovien Motalasta etelään sijaitsevaan Vadstenaan muutamalla halssinvaihdolla. Olipa mukavaa purjehtia pitkästä aikaa kanaalissa puksuttelun jälkeen.


Vadstenassa erityistä on se, että vierasvenesataman parhaat paikat ovat 1500-luvulla rakennetun Vadstenan linnan vallihaudassa. Sinne me pääsimme ylhäisessä yksinäisyydessämme valitsemaan poijua. Pitkästä aikaa olimme satamassa, jonne piti maksaa satamamaksu. Sataman työntekijä oli äärettömän puhelias ja mukava, ja hän tuli meitä vastaan sillivoileivät tarjottimella. Läheisen ravintolan tervehdys joka lämmitti jo valmiiksi purjehtimisesta iloista mieltä. Satamamaksu oli sähkön kanssa 175 kr, ei siis paha. Suihkut ja vessat sijaitsivat pienessä parakissa, mutta olivat siistit, ja suihkuissa oli normaalit hanat sekä lämmönsäätö. Ah mitä autuutta! Satamaisäntä antoi vinkkejä ajanvietosta Vadstenassa ja kertoi paikan olevan kuuluista (linnan lisäksi) edelleen toiminnassa olevasta brigittalaisluostarista sekä vanhasta luostarikirkosta. Luostarissa oli vielä avoimet ovet, muttemme ihan ehtineet katsomaan paikkoja, suuressa kirkossa kyllä kävimme.

 

 



Lauantai oli muutenkin ehtinyt jo sen verran pitkälle, että putiikit sekä leipomot olivat ehtineet jo sulkea ovensa klo 16 tai 17 ja linnankin aukioloaika oli päättynyt klo 16. Avoinna oli vielä jäätelöpaikka, josta ostimme parit pallot ja kahvit. Ruotsissa osataan kyllä tehdä hyvää jäätelöä, kuten jo Söderköpingissä todettiin. Jäätelöä ei myydä Suomen tapaan pienistä vaunuista vaan kahvilantapaisista myymälöistä, valikoima on valtavan laaja ja pallojen koko huimaa päätä. Kaikki tämä vielä kohtuu edulliseen hintaan melkein paikassa kuin paikassa. Alkuillan hiljaisuuden jälkeen oli hämmentävää, kun illalla ravintolaan, Rådhusets Källare taisi paikan nimi olla, olivat terassit pullollaan ruokailevia ihmisiä. Illan päätteeksi lähdimme vielä kävelylle sisääntuloaukon aallonmurtajalle ja Erno heitteli virvelillä ahvenen, joka päästettiin vapauteen.


Linnaan menimme tutustumaan seuraavana aamupäivänä. Sitä ennen kävimme ostamassa pullaa ensimmäisenä auenneesta, Rådhusetin leipomosta, ja päädyimme juomaan paikan päällä myös kahvit. Kahvia ei tarjoiltu suoraan kupeista vaan saimme posliinikannullisen mukaamme pöytään ja siitä riittikin sitten muutamaan kupilliseen. Vadsena slottet'in sisäänpääsy oli 70 kr/aikuinen, linnassa oli myös juuri alkamassa opastettu kierros, muttemee kokeneet sitä tarpeelliseksi: Lysti olisi maksanut ekstraa, ja olisimme saaneet paljon historiatietoutta ruotsiksi, eli osa puheesta olisi varmasti jäänyt ymmärtämättä. Linnassa oli hyvät historiatekstit, joista menneisyys tuntui valottuvan riittävästi.









16.6. Vadstena - Karlsborg


Säätiedotus lupasi 6-9m/s tuulta lounaasta, 85% todennäköisyydellä yli 10m/s puuskia, joten päätimme ottaa isoon yhden reivin. Seurasimme ennen lähtöä purjehduskisaa, jossa yksi vene broachasi spinnun kanssa ja taivaalla liikkui äkäisen näköisiä tummia pilviä, joten odotettavissa oli jokseenkin kovaa keliä. Vedinmme molemmat täyden purjehduskerraston päälle ja Pilkku sai jäädä sisälle turvaan. Avasimme alussa genoan kokonaan, mutta niemenkärjen kierrettyämme otimme myös siihen yhden reivin ja hetkenpäästä toisenkin. Edellispäivänä kuulemma meripelastuskin oli päässyt järvellä hommiin ja Erno oli lukenut muutamastakin paikasta, että Vätternin keliä ei kannata aliarvioida. Pitkä ja syvä järvi nostattaa juuri lounaistuulella korkean ja terävän aallokon ja se tuli todettua myös nyt. Reivatulla isolla ja genoan kaistaleella vauhti liikkui 6-8 solmun tienoilla ja vettä lensi reilusti. Ukkospilvet saivat tuulen myös hyvin puuskaiseksi ja tuulensuuntakin vaihteli lännen ja etelän välillä. Ensimmäinen puolitoista tuntia oli siis aikamoista pinnassa roikkumista ja jännittämistä minkälaiseksi keli yltyy. Tämän lisäksi järvi oli täynnä verkonmerkkejä sikinsokin ja jossainvaiheessa oli vain pakko todeta, että me mennään nyt tästä, tulkoot verkot sitten perässä jos tulee. Yhtään verkkoa emme kuitenkaan mukaan onneksi saaneet. Pieni lisämauste hommaan tuli vielä kun Pilkku merisairaana oksensi kaksi kertaa sisällä matolle. Kaiken tämän jälkeen keli kuitenkin parani ja meno hieman rauhoittui hetkeksi, kunnes aivan Karlsborgin nurkalla saapui uusi musta pilvi tuoden mukanaan kovan tuulen ja sateen. Emme olleet tajunneet, että ennen karlsborgin vierasvenesatamaa olisi vielä yksi silta, joka avautuu tasa- ja puolituntisin. Olisimme melkein sen puoli tuntia joutuneet odottamaankin mutta tässä kohtaa kävi tuuri ja pääsimme sillasta peesaamalla matkustajalaivaa, jota varten silta avattiin. Tuntuipas taas kerran mukavalta olla tukevasti laiturissa kiinni vaikka tuuli, satoi ja vene oli täynnä märkiä purjehdustamineita. Tässä kohtaa vakaa vene ja wallaksen lämpö tuntui taas harvinaisen hyvältä.


Karlsborg oli näin sunnuntai-iltapäivällä hiljainen paikka. Parin vierassatamaveneen lisäksi sillan toisella puolella oleva Sibylla, sekä ruokakauppa pienen kävelymatkan päässä olivat auki. Emmepä me kyllä mitään tarvinneetkaan, pyykinpesuun kuitenkin päädyimme koneiden ollessa vapaana. Erno teki myös erikoisen löydön veneessä: pentterissä oli moottoriöljytarha maton alla. Kun koneessa kaikki oli ok, syylliseksi paljastui huonosti kiinni ollut, saman puolen sohvan lokerossa säilytetty öljypurkki. Huoh. Illalla perinteiseen tapaan grillailtiin ja aamulla käväisimme läheisen uimarannan reunamilla uittamassa Pilkkua, joka oli todella iloinen hiekkarannasta kaikkien kivikoilla liusumisten jälkeen.




17.6. Karlsborg - Forsvik - Tåtorp


Vuorossa oli taas kanaalimatkustusta sekä pienempiä järviä. Nousimme Forsvikissa Göta Kanalin korkeimmalle korkeudelle, 91,8 metriin merenpinnasta. Pysähdyimme samalla lounaalle paikalliseen kahvilaan, jossa kylläkään ei ollut erillistä lounasta mutta tilaamamme annokset olivat hyvänmakuiset ja kohtuu edulliset. Forsvikin jälkeen seurasi jännittävä kapeiden kanaalipätkien joukko, joissa ei mahdu ohittamaan matkustajalaivaa. Olimme etukäteen miettineet, että mitenköhän niissä käy, satummeko vahingossa juuri samaan aikaan ja joudumme peruuttelemaan jollekin leveämmälle kohdalle. Forsvikin sulkuvahti kertoikin meille sulutettaessa, että vastaan oli juurikin tulossa yksi matkustajalaiva, ja että meidän kannattaisi jäädä odottelemaan hieman sulun jälkeen olevalle laiturille sen tuloa. Ja että Göta Kanal -kännykkäsovelluksesta näkee, missä matkustajalivat liikkuvat. Ahaa. Sovellusta oli kyllä käytetty jo lukuisia kertoja tulevien satamien tutkimiseen, mutta että sieltä näki tämänkin asian oli mahtava kuulla. Ohitus sujui siis helposti, emme ehtineet kuin laiturissa piipahtaa kun m/s Sandön puksutteli jo ohitsemme. Sitä seurasivat eksoottiset kapeikot ja viittaviidakot leveämillä kohdilla. Ei ollut tainnut kaikilla mennä ihan nappiin jotkut kohdat, kun viittoja ja muita merkkejä tuntui olevan niin kasapäin.


Kapeikkoja seurasi Viken-järven ylitys. Kyllästyimme matkantekoon poikkeuksellisen nopeasti, järvessä vastatuuleen moottorilla ajaessamme aika tuntui matelevan. Onneksi läntisen puolen suoralle saimme nostettua genoan matkantekoa nopeuttamaan. Olimme kuitenkin sen verran hyvin kypsytettyjä, ettei mieli tehnyt jatkaa järven reunalla ollutta satamaa Tåtorpia pidemmälle. Laiturissa oli yksi purjevene yksinään, muuten oli hiljaista. Tåtorpin palvelut ovat Göta Kanalin vähäisimmät: rantaan päästyämme selvisi, että lyhenne HC tarkoittaa puuceetä. Siinä ne palvelut sitten olivatkin. Illan aikana käytiinkin sitten vähän kävelemässä, Erno heitteli virveliä ja Tiina lueskeli. Saimme myös pari lisäehdokasta juhannusvieraiksi etukäteen sovitun kahden lisäksi.




18.6. Tåtorp - Töreboda


Yritimme lähteä aikaisin liikkeelle, muttemme olleet erityisen nopeita tänäkään aamuna. Ensimmäiselle sululle, joka oli näköetäisyydellä laiturista, olikin ehtinyt jo vastaantulijoita, ja jouduimme tovin odottelemaan käsikäyttöisen sulun veivailuja ja sillan avausta. Tämä sulku oli ensimmäinen alaspäin, mutta vai muutaman kymmenen senttimetrin korkuinen, eli todellista kokemusta laskeutumisesta emme vielä saaneet. Oli kuitenkin hauskaa päästä vääntelemään sulun portteja ja avaan vesiluukkuja. Törebodaa lähestyessämme kohtasimmekin monia erilaisia siltoja, lopuksi vielä puolen tunnin välein aukeavan tiesillan, jolle ehdimme juuri sinä tasatuntisena, kun silta ei aukea (klo 12, 13 ja 16 arkisin). Törebodaan pysähtymiseen päädyimme, koska juhannus oli tulossa ja viimeinen matkalla oleva Systembolaget sijaitsi siellä.




 

 
Töreboda vierasvenesatamana oli pettymys: vaihteeksi oli remottia taas menossa, ja alue, missä oletettavasti olisi sijainnut servicehus, oli aidattu työmaaksi. Rantaravintolakin oli varattu vieressä petankki-kisoissa pelanneille eläkeläisille. Rannalla oli pieni parakki, josta löytyi kaksi yleisessä käytössä olevaa vessa&suihkuhuonetta. Päivä oli myös todella kuuma ja kauppareissujen jälkeen ei auttanut kuin makoilla ja syödä jäätelöä, tällä kertaa tikkujädeä, kun emme hyvää, avoinna olevaa jäätelökahvilaa löytäneet mistään. Illalla teimme taas herkkuamme katkarapuleipiä. Illalla myös varmistui, että juhannusvieraidemme määrä kasvaisi entisestään: Varandralla tulisi olemaan ennätykselliset seitsemän ihmistä viettämässä juhannusta. Niin paljoa nukkumapaikkoja ei ole tarjota, mutta eiköhän keskikesän juhlassa sopu sijaa anna ja kehitä luovia ratkaisuja.


19.6 Töreboda – Sjötorp


Törebodasta lähdettyämme alkoi todellinen alaspäin suluttaminen. Sulkuja oli muutaman mailin välein kaksi tai kolme kerrallaan ja matka eteni mukavasti auringonpaisteessa. Sulutus alaspäin oli tosiaankin leppoista ja nopeaa verrattuna ylöspäin menemiseen ja päätimme jatkaa Sjötorpiin asti.

Asukki

 Sjötorpissa on kolme vierasvenesatamaa joista kaksi sijaitsee göta-kanaalin puolella ja yksi Vänernin puolella. Kaksi ylempää kuuluu siis myös kanaalin hintaa ja alimmasta joutuu pulittamaan 200kr satamamaksun. Jäimme aluksi varvsbäsangeniin eli sulkujen 2/3 ja 4/5 väliin, mutta käveltyämme katsomaan seuraavien sulkujen välissä olevaa satamaa päätimme jatkaa matkaa vielä sinne. Tästä satamasta on hienot näkymät Vänernille ja mukavampi tunnelma kuin ylemmässä satamassa, jossa telakkaalue on ihan vieressä.
Sjötorp tuntui eloisalta paikalta, kävimme illalla hamnkrogenissa syömässä pizzat. Hilpeyttä ravintolassa aiheutti koiran oma meny, josta pystyi tilaamaan esimerkiksi vettä, erilaisia luita tai jopa häränfileen. Pilkku sai "tyytyä" luuhun ja veteen.
 
20.6 aamulla lähdimme Mariestadiin bussilla täydentämässä varastoja, jotta ruokaa ja juomaa riittäisi juhannukseksi 7 hengelle. Sjötorpin juhannus oli perinteikkään ruotsalainen sisältäen juhannussalon koristelua, pystytystä, tanssimista, pelejä ja leikkejä yms. Ilma olisi kyllä voinut olla parempikin, vettä sateli silloin tällöin, muttei onneksi kuitenkaan jatkuvasti. 7 henkeä majoittui onnnistuneesti veneeseen, 5 sisälle ja kaksi ulos. (1 paikka jäi siis sisältä käyttämättä)  Mutta olihan ulkona ilma raikasta...
Kiitokset siis koko poppoolle juhannuksesta 2013!

 













23.6 Sjötorp – Mariestad


Sjötorpista matkaa jatkettiin vasta 23.6. neljänhengen miehistöllä. Sulutimme viimeisen kanaaliin kuuluvan sulun Vänernille rankkasateessa, mutta hetkenpäästä ilma onneksi parani. Noin tunnin matkustamisen jälkeen todettiin kuitenkin, että Ernon tekemä leikkuulauta oli ilmeisesti tiskauksen yhteydessä jäänyt rantaan. Jos kyseesä olisi ollut jokin muu astia niin olisimme jatkaneet matkaa, mutta koska lauta oli juuri sopiva veneen lavuaarin päälle ja itsetehty niin käännyimme takaisin. Kääntyminen kannatti koska leikkuulauta löytyi unohtuneen satamasta.
Matka Mariestadiin sujui rauhallisesti kovien sadekuurojen saattelemana. Illalla Mariestadissa käytiin jo tutuissa kaupoissa hoitamassa ruokaostoksia ja taas päädyttiin läheiseen rantaravintolaan syömään.

Göta Kanal vol 1: Söderköping - Motala

Hieman on nyt jäänyt blogin päivittely roikkumaan. Matka lähenee todellisuudessa turvallisesti loppuaan, mutta eiköhän pienten reissun varrella tehtyjen muistiinpanojen sekä lokikirjan pohjalta saada matkapäiväkirja kursittua julkaistavaan muotoon...
--------------------------------------------------------------


Tiistai 11.6. Söderköping – Norsholm


Taival eteenpäin Söderköpingistä alkaa näköetäisyydellä olevalla maantiesillalla, joka aukeaa tasa- ja puolituntisin. Onnistuimme myöhästymään noin minuutilla ensimmäisestä klo 9 avauksesta: olimme jo liikkeellä kun näimme, kuinka silta aukesi, yksi purjevene sujahti sen ohitse, ja sulkeutui. Onneksi sillan kupeessa oli pala laituria, jossa pystyimme odottamaan puoli tuntia, ja tällä kertaa otimme hyvissä ajoin irti laiturista.


Tästä tuli ensimmäinen todellinen sulutuspäivä: niin yksittäisiä kuin kahden rapusen sulkuja mahtui tälle etapille. Kanssamme klo 9.30 sillanavauksella oli pieni tanskalainen purjevene sekä hieman kookkaampi ruotsalainen moottorivene. Näistä tuli sulkukumppaneitamme. Olimme tällä kertaa eturivissä moottoriveneen edessä, jo havaitsimme, että edessä ollessa virtaus auheutti selvästi enemmän vääntöä ja veneen poukkoilua. Veneporukkamme hajaantui saavutettuamme ensimmäinen järvi, jolla sai kulkea omaan tahtiinsa kanavan max. 5 solmun sijaan. Järven jälkeen jatkoimme suluttamista tanskalaisen purkkarin kanssa. Kaikki sujui hienosti kunnes aivan lopussa yksi kauko-ohjattu silta ei auennutkaan. Kavana oli tästä kohtaa melko kapea, eikä reunassa ollut odotuslaituria vaan yksityinen tontti nurmikkoisella vallilla sekä metsää. Jonkun aikaa pyöriteltyämme kahta purjevenettä pienessä tilassa tanskalainen kiinnitti itsensä sillan kupeessa olleeseen aitaan ja ehdotti meidän kiinnittymistä heidän kylkeensä. Onneksi tuulensuunta oli sopivan vastainen ja pystyimme roikkumaan toisissamme ajautumatta kyljikkäin rantaan. Sitten soiteltiin Göta Kanalin puhelinnumeroon ja selitettiin tilannetta, hetkessä paikalle tuli yksi sulkuvahdeista, joka totesi sillan moottorin olevan rikki mutta korjaajan tulossa. Sitten tuli mekaanikko, joka tilasi vuorostaan sähkömiehen. Puolitoista tuntia vierähti helteessä, ennen kuin yhtäkkiä kuului tuttu sillan kilinä ja silta todella avautui. Tästä ei onneksi enää mennyt kuin tovi Norsholmiin.




Norsholm oli pieni, muutaman rakennuksen satama + karavaanaripaikka ja lähistöltä löytyi myös ica-ruokakauppa. Satamassa oli myös lähilihaa myyvä kauppa, josta ostimme seuraavana aamuna herkullista lampaanlihaa. Illalla paistoimme lettuja rannanmyötäisen laiturin vieressä ja saimme kutsun iltadrinkeille toiseen suomalaiseen veneeseen, Singin' in the Rain:iin, siihen, joka oli aamulla ehtinyt ensimmäisen sillan ensimmäiseen avaukseen.




Keskiviikko 12.6. Norsholm - Berg


Nyt oli vuorossa Roxen-järvi sekä matkan kuuluisimmat Bergs slussar'it, 7-portainen sulkurypäs. Lähdimme aamulla rauhassa liikkeelle, ja heti sataman jälkeen ollut ensimmäinen sulku oli Göta Kanalille poikkeuksellinen: koko miehistö pysyy veneessä ja pitää kiinni reunoilla olevista köysistä. Nousun korkeus ei ollut kuin pari kymmentä senttiä ja sulkua ennen ja jälkeen oli sillat. Itse Bergin sulkuja pääsimme suluttamaan itseksemme ja seitsemännen portaan paikkeilla alkoi tuntua siltä, että sulutuspuuha alkaa olla hanskassa. Meillä oli myös paljon yleisöä: Göta Kanalin varrella yleisenä hupina on tulla seuraamaan suluttavia veneitä ja syömään jäätelöä. Bergin satama oli suuri satama-allas heti 7-portaisen sulun jälkeen ja ennen taas seuraavia kaksiportaisia sulkuja. Päivä oli kuuma, ja päätimme pulahtaa ensimmäisen kerran kanaaliin uimaan. Sääntönä on, ettei liian lähellä siltoja tai sulkuja saa uida, kosta virtaukset ovat kovia. Vesi oli jo + 20 asteista ja fiilis mahtava. Päivän mittaan kävimme pelaamassa minigolfia, tai oikeastaan aventyrs golfia sekä sekä hieman kauempana sijainneessa kaupassa. Illalla menimme syömään seuraavien sulkujen vieressä olleeseen Kanal Krogeniin, jossa jouduimme valitettavasti odottamaan jälkiruokaa turhan kauan.











Torstai 13.6. Berg – Borensberg


Sinä päivänä satoi. Reilusti ja koko ajan. Parasta oli se, että muutamia sulkuja kuljettuamme eräs sulkuvahti kehoitti menemään odotuslaituriin hetkeksi kiinni, koska seuraavassa sulussa ei ollut riittävästi vettä. Vettä valuvina totesimme, että ymmärrettäväähän se on tällä kelillä, ja menimme pitämään kahvitauon. Ensimmäistä kertaa vastaamme tuli myös matkustaja-aluksia. Olimme lukeneet ohituskäytännöistä ja siitä, että alukset yleensä viestittävät äänimerkein, kummalta puolelta haluavat tulla ohi. Ensimmäisen aluksen lähestymisestä saimme tietoa yhdeltä sulkuvahdilta, seuraavat kaksi tulivatkin sitten hieman yllätyksenä. Kaikki sujui hyvin, vaikka imu aluksen vieressä oli voimakas, ja yhdestä aluksesta näytettiin ohituspuoli käsimerkein. Vielä ennen Borensbergin satamaan saapumista oli toinen kanaalin käsikäyttöisistä suluista, ja onneksi ilma alkoi pikku hiljaa kirkastua. Borensbergin sataman palvelut olivat tähän asti törmätyistä nuivimmat: valot eivät toimineet vessoissa, pyykinpesu olisi maksanut eikä miesten suihkusta tullut lämmintä vettä. Kanaalin toisella rannalla oli kuitenkin pieni ”kylä” kauppoineen. Illalla taas grillailimme, nyt lähilihalammasta, joka maistui erittäin mainiolta.









Perjantai 14.6. Borensberg - Motala


Vaikka kanaali aukeaa virallisesti klo 9, päätimme lähteä jo klo 8 matkaan sataman jälkeen aukeavalle järvelle. Tuulen oli luvattu yltyvän päivän mittaan, ensimakua olimme jo saaneet edellisenä iltana. Onnistuimme siis ehtimään järven ylitse Borenshultin 5-portaiselle sululle ensimmäisenä n. klo 9:30 aikoihin, ja aloittamaan sulutuksen samantien. Hieman myöhemmin sululle saapunut suomalaisvene joutui päästämään heidän perässään tulleen purjealuksen ohitseen, ja sitten ylhäältä tulikin matkustajalaiva sekä tukullinen huviveneitä, joilla myös etuajo-oikeus. Näin päivä saattaa venyä yllättävästikin muiden alusten aikataulujen vuoksi. Jouduimme itse odottamaan jonkun aikaa viimeisten siltojen luona, että sama toisen veneen ohitteluluvan saanut purje-alus sai meidät kiinni ja meni ensin sillasta ja viimeistä sulutusta. Motalan satamaan pääsimme aivan ensimmäisen laiturin nurkkaan, kauimmas tuulisesta ja pärskivästä Vättern-järvestä. Motala osoittautui yhdeksi suurimmista ja eläväisimmistä satamista, osin myös siksi, että olimme osuneet juuri Vättern Rundan -pyöräilykisan aloituspäivään. Liikkeellä oli tuhansittain ihmisiä, Pilkku-koiramme mieleen vähän turhankin paljon. Pastaa oli tarjolla jokaisessa ravintolassa ja kuppilassa, jossa vai ruokaa pystyi valmistamaan. Pöydän varaaminen ravintolaan ei enää illemmalla ollut helppo tehtävä, mutta saimme paikan Wettern-nimisestä ravintolasta. Katselimme myös hetken, kun ensimmäiset 30 000 pöyräilijästä lähtivät 300 km pyörämatkalleen.

Kohti Göta Kanalia: 7.6. Öja - 10.6. Söderköping

Perjantai 7.6. Öja - Oxelösund

Öjasta oli alussa tarkoitus matkata suoraan yli lahden Arköseen, mutta koska tuulta ei ollut nimeksikään ja se vähäkin oli suoraan vastaista, päädyimme jakamaan matkan kahtia ja suuntaamaan Oxelösundiin. Alkumatka meni auringonpaahteessa ja kaunis sisäväylä tuntui mukavalta vaihtelulta aavaan mereen. Lounaistuuli nousi  hieman matkan aikana ja kadehdimme vastaantulevia purjehtijoita, jotka puikkelehtivat pieniä väyliä myötätuulessa täysin purjein. Itse saimme tyytyä nostamaan muutaman kerran genuan kun tila sen salli.



Oxelösundiin saapuessamme ohitimme isoja tehdas alueita ja laivasataman. Marina vaikutti suurelta ja uudelta, vierasveneitä ei paikalla ollut kuitenkaan kuin pari hassua ja satamatoimisto oli pysyvännäköisesti kiinni. Lähdimme kävelemään keskustaan käymään Systembolagetissa sekä kaupassa, joka osoittautui hyvän valikoiman Ica Kvantumiksi. Vessojen koodin saimme venäläisen vierasveneen väeltä, ja vessat sekä suihkutilat osoittautuivat uudenkarheiksi ja siisteiksi. Iltamyöhällä tuli myös sataman työntekijä keräämään maksuja, ja pääsimme myös käyttämään pyykkäyshuonetta, jonka koodi oli rikki ja oven avaamisen tarvittiin avainta. Pyykinpesu sekä iltagrillailut sujuivat rauhassa hiljaisessa marinassa. Ainakaan tällä kertaa Oxelösund osoittautui kauppareissun arvoiseksi paikaksi, muttei paljoa enemmäksi.



















Lauantai 8.6. Oxelösund - Stegeborg

Seuraavaksi lähdimme suuntaamaan kohti etelää ja Göta Kanalin alkua. Vaikka aluksi ajattelimme purjehduksen olevan taas tälläkin kertaa tiukassa, pääsimme purjehtimaan etelään menevää väylää pitkin melkein Arkölle asti, hieman myös väylän vierestä tuulen ollessa liian vastainen. Hämmennystä pitkällä suoralla tuotti aivan väylän keskelle merkitty kari, joka oli niin merikortissa kuin plotterissakin. Miten ruotsalaiset väylänsä suunnittelevat? "Noh, tuossa on kivi mutta on se hauskempi piirtää suora väylä kuin kiertää se, niin ei se haittaa".

Matka oli kuitenkin pitkä, ja nähdessämme plotterista, että edessä olisi tulossa Stegeborg-niminen vierasvenesatama, josta olisi sitten seuraavaksi päiväksi enää tunnin matka Göta Kanalin alussa olevaan Memiin, ja silmiemme eteen avautui linnan silhuetti, päätimme päättää päivän sinne. Stegeborg vaikutti heti kättelyssä mukavalta paikalta, ja Hamnkrogenista saimme nestemäistä helpotusta satamassa maanneeseen hiostavaan kuumuuteen. Aivan sataman vieressä sijaitsi nimen mukaisesti Stegeborgin linnan rauniot. Kävimme tutustumassa linnaan, vierailu maksoi korvakuulokkeilla 50 kr/aikuinen. Illalla päätimme mennä syömään Hamnkrogeniin vaikka pitkään pohdimme, grillaisimmeko mieluummin jotain. Ravintola oli siis oikein mukavan näköinen ja illalla täynnä ihmisiä. Juuri sinä iltana tuntui siellä menevän vaan kaikki pieleen. Tilasimme tovin pohdinnan jälkeen hampurilaiset, joiden saimme kuulla olevan loppu. Tovi myöhemmin tilasimme halloumisalaatit, ja hetki tästä myöhemmin tarjoilija tuli listojen kanssa takaisin kertoen, että myös se annos oli loppu. Lopulta päädyimme ottaman alkuruokalistalta toast skagenit ja grillaamaan pääruoan itse. Olimme lopulta tyytyväisiä tähän nähdessämme naapuripöytään tulleet melko kuivannäköiset hampurilaiset. Myös joissain pöydissä tuntui olevan sekaannusta laskuissa. Mielessä kävi Gordon Ramseyn ravintolaohjelmat ja kuinka kaikki alkaa jossain kohtaa sortua. Mennessämme maksamaan ruokia baaritiskille, tarjoilija pahoitteli ja kertoi, että kaikki mikä vaan voi hajota, oli sinä päivänä hajonnut. No, onhan kausi täällä Ruotsissa vasta aluillaan, tämä ilta saattoi olla ensimmäinen kiireinen.

Stegeborgin satama 

Stegeborgin linna mereltä

Sunnuntai 9.6. Stegeborg - Söderköping

Vihdoin oli luvassa Göta Kanal! Tunnin matka Memiin tuntui pitkältä vastatuulessa painaessamme, ja sadekin kävi ripsauttamassa parit reilut kuurot ennen perille pääsyä. Rauntauduimme Memissä ensimmäisen sulun edustalle todeten normaalit kiinnittymisköytemme aivan liian lyhyiksi. Tästä eteenpäin pelissä olisivat sulutusköydet, meidän tapauksessamme sopivan pituisilta ja paksuisilta tuntuivat genoan toinen köysi sekä genaakkerin sivuköysi. Takaköyden piti olla väh. 8 metriä, ja etuköyden 8-12 m + veneen pituus. Memissä luoksemme tuli sulkuvahti kysymään, olimmeko tulossa Göta Kanaliin ja miten olimme maksun ajatelleet hoitaa. Maksun olimme laittaneet menemään Oxelösundista lähtöaamuna, ja niin kipaisimme rannalla olleeseen pieneen mökkiin etsimään koneelta maksun tiedot ja saamaan tarran mastoon sekä kaksi service-korttia (näillä pääsisimme käyttämään satamassa olevia palveluita) sekä kartan ja opasvihkosen. Ja siitä sitten vaan jännittävissä tunnelmissa suoraan suluttamaan kahden muun purjeveneen, ruotsalaisen ja saksalaisen kanssa.

Kartta kanaalin alusta

Ensimmäiseen sulkuun siirryttäessä olimme jännittyneitä: asiat oli kyllä opiskeltu, mutta miten ne käytännössä sujuisivat. Tiina käveli rantaa pitkin sululle asti kiinnittämään köydet Ernon ohjatessa venettä ja hoitaessa köysiä nousemisen aikana. Olimme takaoikealla ja kaikki sujui hyvin, melkein kuin leikiten verrattuna edessämme olleeseen ruotsalaiseen Hanse 40:een. Ensimmäiset kolme sulkua ennen Södenköpingiä kuljimme siis tässä porukassa, peräkanaa kanaalia pitkin: Hanse edellä, me keskellä, ja saksalaiset viimeisinä.

ensimmäistä sulkua...

Saksalaisten kanssa koimme pari jännittävää hetkeä heidän ajaessaan melko kovaa vauhtia perässämme: kerran tunkiessa sulkuun lähes rinnalla ja lopussa ollessamme rantautumassa he olivat kiihdyttämässä vasemmalta puolelta ohitsemme, siis siltä puolelta, jossa satama sijaitsi. Koko kolmen koplamme jäi Söderköpingiin, seuraavaan satamaan olisi ollut pitkä matka eikä sen tavoittaminen aukioloaikojen (9-18) puitteissa olisi ollut mahdollista.

Söderköping osoittautui jäätelökaupungiksi. Ja aivan loistavan makuisia ja kokoisia jäätelöt olivatkin. Jos Söderköpingiin menee, on ehdottomasti syötävä jäätelöä, oli ilma mikä tahansa. Kävimme myös illan sateisesta säästä huolimatta kävelemässä kanaalin pohjoisrannalla kohonneella "vuorella". Ylös veivät pitkät, mutkittelevat rappuset. Kipuaminen oli vaivan väärtti: maisemat olivat mahtavat, näkymä ylsi koko pienehkön Söderköpingin yli, ja sadekin hellitti sopivasti ylös päästyämme. Rantakatu hiljeni nopeasti sateen alkaessa, ja ravintolat sulkivat ovensa aikaisin sunnuntaiseen tapaansa ja päädyimme grillailemaan ohikulkijoiden ihmetellessä. Pilkulla oli myös paljon katseltavaa veneen keulassa, jossa oleskeluun hän tykästyi vaikka välillä teki mieli vuffahdella ohikulkijoille. Laskeskellessamme aikatauluamme totesimme, ettei meillä olisi kiire minnekään. Kiireen olo oli myös hellittänyt heti Göta Kanalille saavuttuamme. Jäisimme siis toiseksi päiväksi ihmettelemään Söderköpingiä, joka ei vielä ehtinyt paljoa aueta.

Söderköping kukkulalta katsottuna

Maanantai 10.6. Söderköping

Päivä aloitettiin lenkillä kanaalia vierustaneessa metsikkö/kukkulamaisemassa, ja olimme onnistuneet ajoittamaan lenkkipäivämme maaston kannalta mainiosti. Aamuauringon jälkeen sateiseksi muuttuneeseen päivään päivään mahtui myös muuta kävelyä kaupungilla, kauppa-, diesel- ja vieheostoksia, lounas rannalla olleessa ravintolassa sekä pyykkäystä. Illalla teimme tortilloja, poikkeuksellista veneruokaa ja jatkoimme blogin kirjoittelua sateen ropistessa Ernon virittämään sitlådasuojaan. Aamulla vain harva vene oli lähtenyt satamasta ja mietimme, mahtaisimmeko saada seuraavaksi päiväksi seuraa sulkuihin.

Tukholman saaristossa: 3.6. Svenska Högarna - 6.6. Öja (Landsort)

Maanantai  3.6. Svenska Högarna - Sandhamn

Maanantaina lähdimme liikkeelle rauhassa klo 11 aikoihin ulkokautta kohti Sandhamnia. Illaksi oli luvattu navakkaa tuulta pohjoisen puolelta, pohdimme menoa Lökholmiin, mutta selvää kuvaa Snadhamnin ja Lökholmin välillä kulkevan lautan aikataulusta emme saaneet, joten jätimme päätöksen tehtäväksi fiiliksen pohjalta perille saavuttaessa. Merellä oli vielä idästä tulevia maininkeja jäljellä, tuuli oli heikohkoa pohjoistuulta. Koska matka ei ollut pitkä, päätimme tuulen vähyydestä huolimatta nostaa purjeet ja nauttia lounasta niin. Erno sanoi, ettei enää usko koviin tuuliin, kun edes kohtuullisia purjehdustuulia ei tunnu meille riittävän. Lounastimme siis rauhassa parin solmun vauhdissa. Sitten tuuli alkoi nousta ja kääntyi luoteeseen. Suuntamme ollessa etelän ja lounaan välillä olimme innossamme: pääsimme sivutuulella ensimmäistä kertaa todella purjehtimaan, mahtavaa! Puolen tunnin hauskan purjehduksen jälkeen tuuli kuitenkin jatkoi yltymistään ja alkoi kerätä jyrkkää aallokkoa. Hetkessä keli oli koventunut tuntuvasti: sitlådassa nukkumisesta nauttiva koira sai siirtyä sisälle turvaan putoamiselta. Vähän aikaa jatkoimme vielä täysin purjein, sitten reivattiin genoaa ja löysättiin isopurjetta. Tuuli piiskasi niin kovaa, ettei Tiina saanut pidettyä enää suuntaa, ja aallot löivät ensimmäistä kertaa sitlådan varalaidan yli. Isopurje oli siis pakko laskea ja matkaa jatkettiin reivatulla gennulla ja moottorilla. Vielä oli hieman matkaa pois avomereltä Sandhamniin vievälle väylälle kovassa aallokossa. Erno meni kuuntelemaan moottorin kierroksia sisälle ja huomasi pilssissä olevan huomattavan paljon vettä.  Tiina jäi ohjaamaan, mikä oli nyt kevyempää pienellä purjeella ja moottorilla vaikka vene keinui aallokossa reilusti. Kun vihdoin saimme eteläviitan kierrettyä, ja suunnan kohti Sandhamnia, alkoi sataa ensin hetkellisesti rakeita, sitten valtavia vesipisaroita. Tätä ruotsalainen neljän pisaran säämerkki varmaan tarkoitti. Sandhamn alkoi pikkuhiljaa hahmottua edessä vaikka sade söi näkyvyttä. Vielä puolisen tuntia pilssiä tyhjentäen ja mahdollisia vuotopaikkoja tutkien sekä aallokossa keinuen ja luodot alkoivat vihdoin suojata ja rauhoittaa menoa. Höykytyksen jälkeen emme edes jaksaneet miettiä Lökholmiin menemistä ensimmäistä kertaa, olot Sandhamnissa vaikuttivat siedettäviltä.

Ilta meni levätessä, ja sateen ropinaa kuunnellessa. Pilssissä oleva vesi osoittautui haljenneen  kaasupullon säilytysastian syyksi. Erno oli ennenkin todennut, että vesi nousee kovassa kelissä astiaan, josta kaasupulon vuotaessa, kaasu menee ulos. Satamassa oli vain muutamia purjeveneitä, joista pari oli suomalaisia. Ruotsalaisissa purjeveneissä vaihtui miehistöä: tälläkin kertaa kyseessä taisi olla vuokrapaatteja. Sandhamnin satamakonttorin piti olla auki klo 19 asti, mutta kukaan ei ollut enää klo 18 jälkeen paikalla. Soitimme ovessa olleeseen puhelinnumeroon, ja sovimme, että chekkaisimme sisään vasta seuraavana aamuna. Illalla teimme ruokaa poikkeuksellisesti veneessä.

Tiistai 4.6. Sandhamn

Olimme Suomessa pakanneet lenkkeilyvarusteet mukaan ja nyt tuntui hyvältä hetkeltä ottaa ne ensimmäistä kertaa käyttöön. Aamu alkoi siis juoksulenkillä, jonne lähdimme rinnettä ylös Sandön-saaren keskiosaan. Maasto osoittautui oivalliseksi: leveää hiekkatietä riitti metsikössä ja ympäröivät värit olivat intensiivisen vaaleanvihreät. Sataman suihkut olivat siistit, mutta veden lämpötilaa ei saanut säädettyä eikä peseytymishuoneessa ollut lämmitystä. Erno oli lukenut Vene-lehden artikkelista, että paikan päällä piti olla sauna, mutta tämä luksus oli muuttanut harmiksemme Lökholmiin. Pukeutuminen suihkun jälkeen oli siis viileää puuhaa, eikä palvelutarjonta tuntunut kohtaavan paikan mainetta, ainakaan näin alkukesästä. Satamakonttorissa selvisi nyt, ettei meidän tarvinnut maksaa vielä vaan paikassa noudatettiin hotellityyppistä check in - check out -mallia. Konttorin tyttö mainitsi vielä, että mitä todennäköisimmin voisimme saada maksun puoleen hintaan, koska kausi ei ollut vielä virallisesti alkanut. Tämä lämmitti mieltä, hinta oli nimittäin normaalisti 250 kr + sähkö 80 kr. Paikallinen ruokakauppa oli alkukesälle tyypillisesti avoinna vain aamu ja iltapäivisin pari tuntia kerrallaan. Kauppa näytti ulkoa olemattomalta, mutta sisältä paljastui kohtuullisen hyvä valkoima melkein mitä vaan. Hintalaput eivät vain olleet kohdissaan, joten ostostenteko oli hieman sokkoammuntaa. Ehkä paikat saadaan järjestykseen sitten kauden alkaessa. Myös muita kauppoja oli auki aamupäivällä, kun lautta toi ihmisiä mantereelta; ne kuitenkin sulkeutuivat klo 15 aikoihin, lautan taas viedessä väkeä pois. Kellon lähestyessä puolta päivää päätimme, että jäisimme toiseksi yöksi ja menisimme illalla syömään ravintolaan ensimmäistä kertaa reissullamme. Olisimme halunneet käydä myös paikallisessa kahvilassa, mutta sen terassi oli juuri remontissa eikä kuuluisaa seglarbullea ollut siis saatavilla. Myöskään paikallinen baari ei ollut auki ovessa olleesta aikataululapust huolimatta. Iltapäivä kuluikin sitten paikkoja korjaillessa. Vuotavan kaasun ulosvienti paljastui todennäköisimmäksi pilssiveden aihauttajaksi: Ernon rakentamasta ämpäri-putki-järjestelmästä oli ämpäri haljennut kyljestään hieman ennen matkalle lähtöä. Olimme tuulessa ja aallokossa kallistaneet todennäköisesti niin paljon, että peräpeilissä olleesta ulosviennistä oli virrannut vettä ämpäriin ja halkeaman kautta veneen pohjalle. Aiheuttaen täten muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.

 Illan ravintolaksi valikoitui Sandhamns Värdshuset, josta saimme hyvää ruokaa ja mukavaa palvelua.

 


Keskiviikko 5.6. Sandhamn - (Svenska) Utö

Nyt oli aika taas jatkaa matkaa. Saimme Sandhamnin yöt ja yllätykseksemme myös sähköt puoleen hintaan huomautettuamme uudelle työntekijälle edellisen kertoneen alennuksesta. Puksutimme moottorilla Runmarön pohjoispuolelle, jossa nostimme isopurjeen ja genoan ja jatkoimme lounaaseen päin sivuvastaisessa. Tuuli kuoli kuitenkin nopeasti, taas kerran, ja alkoi sen jälkeen kääntyillä milloin minnekin. Matkaa jatkettiin siis koneella ja genoa rullattiin auki aina, kuin tuuli oli siihen sopiva ekstravauhdin saamiseksi. Lopussa olevalla aukolla vastainen tuuli alkoi voimistua, mutta tylsistyneinä matkantekoon emme enää jaksaneet lähteä luovimaan vaan jatkoimme koneella, ja tuulen kääntyessä hieman sivuun, genoalla. Saapuminen Svenska Utöseen oli mielenkiintoinen, koska satamaan ei johtanut väylää, ainoastaan "turvamerkkejä" oli ripoteltu mataliin kohtiin. Rannassa ei ollut selkeää merkintää siitä, miten laituriin tulisi ensisijaisesti kiinnittyä ja päädyimme poijujen ja ruotsalaisen erikoisuuden, vedestä tulevien peräköysien puutteessa ankkurointiin. Utöseen oli mukava saapua: täällä oli ensimmäistä kertaa se tunne, ettemme olleet liian aikaisin liikkeellä. Leipomo sekä pari kauppaa olivat auki, ja moottoriveneitä alkoi saapua pari tuntia meidän jälkeemme. Yöpymisen hinta oli 210 kr ja sähkö olisi maksanut 55kr, muttemme sitä tarvinneet. Seuraavana päivänä oli Ruotsin kansallispäivä ja yleinen vapaapäivä, siksi ihmisiä oli varmaankin liikkeellä. Illalla nautimme itsetehtyjä ja -kuorittuja katkarapuleipiä sitlådassa. Utötä olisi ehdottomasti ollut mukava kiertää esimerkiksi satamakonttorista vuokrattavilla pyörillä, mutta aika ei siihen riittänyt. Saarella olisi ollut myös vaikka minkälaista ajanvietettä tarjolla: tänne voisi tulla toistekin paremmalla ajalla.


Torstai 6.6. Utö - Öja Norra Hamnen (Landsort)

Aamulla kävimme ostamassa pullaa sekä erityisen herkulliset luonasleivät leipomosta. Ilma oli lähdettäessä alkuun lähes tyyli, mutta nautimme auringon paisteesta ja leivistä rauhassa. Lopulta tuuli alkoi nousta ja osoittautui ensimmäistä kertaa purjehdukseen sopivaksi, sivuvastaiseksi. Viikon matkaamisen jälkeen saimme siis vihdoin kunnon purjehduspäivän!- Öjassa päädyimme menemään viralliseen, pohjoisosassa olevaan vierasvenesatamaan. Öjassa oli jonkun verran veneitä ja hauskuudeksemme satamaisäntä osasi hieman suomea. Yöpymismaksu oli edullinen 100kr, meille suomeksi lausuttuna.

Öja norra hamn

 Vuokrasimme myös pyörät 60 kr kappalehintaan, jotta pääsimme katsomaan saaren eteläpäässä olevaa Landsortin majakkaa. Pyörät osoittautuivat heikkokuntoisiksi, mutta ajoivat asiansa koiran juostessa rinnalla n. 4 km/suunta. Jätimme pyörät kylään saavuttuamme, ja löysimme mukavan paikallisen kaupan/pubin läntisen sataman reunasta. Nautimme yhdet kylmät juomat, ja lapsia kerääntyi ihastelemaan ja silittelemään Pilkku-koiraamme. Tästä oli vielä hieman matkaa majakalle, jonne emme harmiksemme päässeet sisään tutustumaan. Matka saaren päästä päähän oli kuitenkin vaivansa arvoinen. Illalla grillailimme laiturilla ja pohdimme, lähtisimmekö suoraan kohti Göta-kanaalin alkua vai kiertäisimmekö sisempää reittiä pysähtyen vielä kerran matkalla. Tuulet vaikuttivat olevan nopeampaa reittiä vastaan, mutta päätimme katsoa tilannetta uudestaan vielä aamulla.

...

Landsortin majakka

Suomesta Ruotsin puolelle: 30.5. Karuna - 2.8. Svenska Högarna

Torstai 30.5. Karuna - Tammo

Matkaan lähdimme torstai-iltana vene pullollaan tavaraa, kuitenkin varmoina siitä, että jotain tärkeää unohtui. Ensimmäisen etapin tavoitteena oli vain päästä liikkeelle mökkirannasta. Tunnelma oli hyvä, olihan edessä kaksi kuukautta Itämerta kiertäen. Peimarilla kuljettaessa alkoi kuitenkin nousta sankka sumu, joka kylmäsi kehoa ja mieltä. Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi valikoituikin lyhyen matkan päässä, Tammon saaressa oleva KVS:n tukikohta, jonne matkaa kertyi 3 tuntia. Juuri ennen rantautumista alkoi sumu taas hellittää ja ah, aurinko paistaa. Ekalle illalle varattu kuohuviinipullo pääsi siis poksahtamaan. Illalla nautimme auringon paisteesta, grilliruuasta ja suunnittelimme tulevaa matkaa. Näissä suunnitelmissa oli kulkea Kökarin kautta ja miettiä sitten tarkemmin pysähdyspaikkoja Ruotsia kohti edettäessä.


Perjantai 31.5. Tammo - Yxskär

Aamu valkeni sumuttomana ja aurinkoisena, mutta missä oli tuuli? Puolitoista viikkoa oli ehtinyt tuulla idästä, alkumatkan piti siis sujua pitkälti sivumyötäisessä. Purjehtimista yritimme tällä taipaleella, mutta vauhdin jäädessä 1 solmun tietämiin oli pakko turvautua vanhaan Farymann-herraan. Maisemia ehtisi katsella sitten Ruotsin puolella hitaammassa vauhdissa. Aluksi ajattelimme mennä Borstöseen, mutta koska itätuuli vaikutti jatkuvan päädyimme suojaisempaan Yxskäriin. Viittä solmua sitten puksutimme perille, ja kuinka ollakaan, tuuli nousi heti rantautumisen jälkeen. Yxskäriin ankkuroiduimme saaren länsipuolella olevan lahden etelärantaan. Saari on luonnonsatamana yleisessä tiedossa ja sieltä löytyy lähes joka tuulensuunnalta suojaisa rantautumispaikka. Saaressa on myös luontopolku, sisäjärvi ja puucee.

Lauantai 1.6. Yxskär - Utö

Lauantaina herättiin edellistä päivää pilvisempiin olosuhteisiin ja yöllä oli hieman sadellutkin. Matkaan päästiin aamutouhujen jälkeen 10 jälkeen. Tarkoituksena oli edetä Kökariin asti, mutta toisin kävi. Purjeet nostettiin lähes heti vaikka tuuli olikin melkoisen heikko. Hetken päästä päädyttiin nostamaan genaakkeri, jotta noin 4 m/s puhaltava itätuuli saisi meihin edes vähän liikettä. Genaakkerin nostossa onnistuttiin taas talven jäljiltä sähläämään kiitettävästi ensin väärinpäin, sitten kierteelle ym. Kun se vihdoin saatiin ylös ja vetämään, alkoi sataa ja tuuli lopahti. Koneella ohittanut saksalaisvene varmaan pohti, että turhaan siinä sähelsitte... Kone pääsi siis jälleen käyttöön ja lähes pläkässä puskettiin eteenpäin. Jurmon ja Utön ohittava väylä on leveä, suora ja pitkä, autopilotin ja koneen hoitaessa hommansa ei miehistölle paljon tehtäviä jäänyt. Koska heikot itätuulet olivat jatkumassa, alkoi Kökariin meneminen ja sieltä Ahvenanmaan eteläpuolitse eteneminen Rödhamnin kautta Ruotsiin kuulostaa tylsältä. Päädyimme siis muuttamaan suunnitelmia ja otimme suunnaksi Utön; sinne on aina mukava mennä ja Erno oli aina haaveillut lähtevänsä aamutuimaan Utöstä avoimelle merelle ja jonnekkin kauas... Menimme hotellin laituriin, jotta saimme lisää vettä, venettä hieman pestyä siitepölyistä sekä itse saunottua illemmalla. Hintaa yöpymiselle tuli 25 euroa ja saunomiselle rivitalosaunassa 2x8 euroa. Ennen saunomista kävimme kaupassa Utö handelissa, joka oli kevätaikataulun mukaisesti vain tunnin auki arki-illan aikana. Muita huviveneitä ei tässä vaiheessa reissua ollut näkynyt kuin kourallinen, eikä Utökään tehnyt poikkeusta: yksi Bavaria ja yksi Dufour, jotka taisivat nekin olla vuokrakäytössä...
Jostain syystä tuuli taas nousi selkeästi illalla ja lepuuttajia sai lisätä kyljelle (samalla vähän muidenkin kiinnityksiä parannellen kun uudenkarhea Dufour kulutti laituria). Ennusteet lupasivat seuraavalla päivälle itä/kaakkoistuulta 3-7 m/s ja toivoimme pääsevämme genaakkerilla vähintään 5 solmua, jolloin selviäisimme matkasta Svenska Högarnalle noin 12 tunnissa.


Sunnuntai 2.6. Utö - Svenska Högarna

Herätyskello oli asetettu soittamaan ennen kello kuutta, jotta ehtisimme varmasti illaksi perille. Yön aikana tuuli oli tyyntynyt reippaasti vaikka maininkia oli ehtinyt kertyä. Vene irtosi laiturista juuri ennen kello seitsemää ja aluksi matkanteko purjeilla vaikutti lupaavalta: Utöstä ulos etelään suunnattaessa noin luovikulman tuuli kuljetti meitä mukavasti. Kuitenkin, kuten tässä vaiheessa oli jo totuttu, keulan kääntäminen kohti Ruotsia sivumyötäiseen sai tuulen pikkuhiljaa heikkenemään ja veneemme matelemaan genaakkerin nostosta huolimatta. Taas tarvittiin konetta, tällä kertaa purjeiden avuksi, jotta perille pääseminen 12 tunnissa olisi mahdollista. Hitaasti Utö ja lähellä ankkurissa ollut tankkeri katosivat näköpiiristä ja ympärillä oli enää pelkkää merta. Näillä paikkeilla totesimme, ettei puhelinverkkoa ollut enää saatavilla, emmekä myöskään olleet ilmoittaneet kenellekään reittimuutoksestamme. Alkoi pitkä odotus. Laskimme genaakkerin, kun se alkoi roikkua lakanana. Pilkku-koira nukkui sitlådassa auringon porotuksessa lähes koko matkan ja onnistui käsittämättömästi pidättämään hätänsä koko 12 tuntia 8 kk iästään huolimatta. Ensin ilmestyi näköpiiriin Bogskärin luotoryhmä ja majakka, jotka jäivät meistä melko kauas vasemmalle. Vain hetki (joka tässä tapauksessa on suhteellinen käsite) Bogskärin ohituksen jälkeen etuoikealla alkoi näkyä Svenska Björn -majakka ja olimme saapumassa Ruotsin aluevesille. Näillä paikkeilla tuuli alkoi hieman voimistua, ja oli aika taas yrittää genaakkerilla ja vähentää vetoa pitkään käynnissä olleelta moottorilta. Iloa kesti hetken, jonka jälkeen tuuli taas himmasi ja palattiin isopurje - moottori -yhdistelmään. Aika Svenska Björnin ohituksen ja Svenska Högarnan näkymisen välillä tuntui tappavan pitkätä. Kymmenen tunnin matkanteon jälkeen alkoi edessä vihdoin näkyä maata: majakka ja masto siinsivät horisontissa. Mieliala kohosi välittömästi, vaikka rauntautumiseen meni vielä se pari tuntia. Puhelimen kuuluvuuskin palasi saarta lähestyttäessä ja pääsimme pähkäilemään, miksei Sonera löytänyt automaattisesti nettiverkkoa "surffaat samalla hinnalla Pohjolassa ja Baltiassa" -liittymästä huolimatta. Rohkaistuimme valitsemaan itse Telian, sehän sen olisi pakko olla, ja näin myös Soneran sivuilta myöhemmin saimme luettua. Lopulliseksi aukon ylityksen kestoksi kertyi 11 tuntia 50 minuuttia, joka olisi ollut mahdoton saavuttaa ilman moottorin avustusta.

Svenska Högarna on kuvankaunis luotoinen luonnonsatama. Saarta asuttaa kaksi perhettä, joille on varattu matalampi ja syvemmällä saaressa oleva pohjoispuolelle aukeava lahti. Erno oli nähnyt netissä kuvan purjeveneestä laiturissa, ja laiturin bongasimmekin pitkältä itäpuolen luotojen välistä. Ajoimme sinne epävarmoina, voisiko syvyys kapeassa välissä todella riittää. Tiina huuteli keulassa suuntaohjeita ja lopulta olimme laiturissa kylkikiinnityksessä. Tässä kohtaa syvyyttä ei kaiun mukaan ollut enää kuin 1,8 metriä, mutta matkan varrella ei lukema käynyt alle 2,3 metrin, joten muuten kuin kyljikkäin laituriin on mahdollista kiinnittyä suuremmallakin purkkarilla. Laiturissa näkyi syvät köysien kuluttamat urat: keli oli ollut armoton jollekin toiselle veneelle. Omalla tavallaan siis onneksi sää oli nyt mikä oli, muuten olisi saaren näkeminen ollut mahdotonta. Laiturissa yöpyjälle oli tarjolla ilmaista sähköä, ainakaan emme löytäneet mitään tietoa yöpymismaksusta, sekä kaksi puuceetä ja roskapiste.

Laiturissa. Edessä aukeaa sisääntuloreitti.

Saarella sijaitsee majakka, jonne vievä tie kulkee aivan talon vierestä. Moni veneilijä lienee eksynyt myös talojen pihalle, koska reitti oli osoitettu kyltein. Majakkavierailu olisi maksanut 25 kr henkilöltä, mutta törmättyämme viereisen talon rouvaan ja juteltuamme hetken saimme luvan käydä ihailemassa maisemia ilmaiseksi. Ja mitkä maisemat ne olivatkaan! Toisella puolella vain aavaa merta, ja Tukholman saaristoonkin reilusti matkaa. Mikä paikka tämä olisikaan asua! Kävimme vielä tutustumassa pienen mökin, informationsbodenin sisältöön ja kirjoittamassa nimemme vieraskirjaan. Veneilykausi ei selvästikään ollut vielä Ruotsissa alkanut, koska tämän vuoden kohdalla ei lukenut kuin vasta muutama veneen nimi.

Näkymä majakasta avomerelle. Kauempana luotojen välissä voi erottaa purjeveneen maston: siellä veneemme on laiturissa.

Tuuli oli kävelymme aikana kääntänyt pohjoiseen. Illalla jaksoimme vielä grillata laiturin vieressä olleella tasaisella kalliolla ennen nukkumaanmenoa. SMHI:n säätiedotuksessa ennustettiin kovaa tuulta seuraavaksi illaksi, mutta koska suunnitelmissa oli siirtyä vain n 4 h matka Sandhamniin, ei herätystä laitettu kovin aikaiseksi.